Sunday, February 22, 2009

The Bath


Keskuskylpylä

Esseiden kirjoitus alkoi loppuviikkoa kohti ahdistamaan siinä määrin, että päätimme porukalla karistaa Lontoon pölyt jaloistamme ja suunnata maaseudulle. Kohteeksi valitsimme hieman yli tunnin junamatkan päässä sijaitsevan Bathin kaupungin, joka on tunnettu kolmesta kuumien lähteiden ympärille rakennetusta kylpylästään. Kylpylät ovat todennäköisesti perustettu roomalaisten aikana, mutta mahdollisesti jo aikaisemmin. 80 000 asukkaan kaupunki on harvinaisen viehättävä ja kuuluu myös Unescon maailmanperintölistalle.

Meille sattui harvinaisen kaunis ilma, ja päiväretki täytti todellakin virkistävän tehtävänsä. Huokailimme yhteen ääneen kaupungin kauneudelle, räpsyttelimme valokuvia ja istuimme katukahviloissa. Kylpylöistä yksi on toiminnassa edelleen ja loput on museoitu taitavasti. Myös Jane Austen vietti kaupugissa pitkiä aikoja hakemassa inspiraatiota kirjoilleen, ja toivottomana romantikkona ymmärrän kyllä miksi. Mainitsin aikaisemmin Oxfordin tunnelman olleen epätodellinen, mutta sitä oli tämäkin kaupunki. Välillä tuntui, että kävelisi elokuvan lavasteissa tai jossakin Toscanan pienessä kylässä.

Puistoelämää

Tytöt joen varrella. Francesca ( Italia), Helena (Ruotsi) ja Barbara (Itävalta)

Jane Austen - tunnelmaa



Auringon laskun jälkeen kotia kohti

Ilmat tosiaan on alkanut suosimaan, enkä millään malta uskoa, että Suomessa vietetään parhaillaan laskiaista. Jo ennestäänkin vähäpukeiset britit ovat lämmenneistä säistä innostuneet niin, että tänään Regent Parkissa varsin yleinen näky oli shortsit ja sandaalit! Ja lämpenevillä säillä tosiaan en puhu hellelukemista, vaan esimerkiksi tänään oli +11 astetta.

Huomasin, että myös suomalaisissa lehdissä on noteerattu paikallisen median viimeisimmät tempaukset. Jokaisen lehden pääuutinen on tällä viikolla ollut entisen Big Brother tähden kuolemansairaana viettämät häät ja isyyskiista 13-vuotiaan (!) pojan lapsesta. Asiaankuuluvasti myös lähes kaikki viralliset tahot, mukaanlukien pääministeri Brown, ovat molempia "uutisia" kommentoineet.

Lumista laskiaista lukijoille!

-Maria-

Wednesday, February 18, 2009

Afternoon tea and musical

Äitini kävi lyhyellä vierailulla Lontoossa tällä viikolla ja päätimme käyttää ajan tehokkaasti tutustuen muutamaan perinteiseen Lontoon aktiviteettiin. Aloitimme musikaaleilla. Jos Lontoo on kuuluisa elokuvistaan, on se sitä myös musikaaleistaan. Kaikki suurimmat musikaalit pyörivät lukuisissa eri teattereissa taukoamatta ympäri vuoden ja valinnan varaa riittää. Lippujen hinnat eivät ole ihan halvimmasta päästä, ja mikäli mielii yleisöön tiettynä päivänä tai viikonloppuna, kannattaa varaus tehdä hyvissä ajoin. Saman päivän näytöksiin lippuja saattaa kuitenkin saada edullisestikin pienistä Leicester Squaren kojuista. Samaa taktiikkaa toteutimme mekin ja muutaman tunnin varoitusajalla ostimme liput saman illan näytökseen.

Valitsimme musikaalin nimeltä The Wicked, josta olin kuullut paljon kehuja. Tarina perustuu löyhästi Gregory Maguiren kirjaan Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot. Lyhyesti tarina pyrkii kertomaan, miksi ihmemaa Ozin velhosta tuli paha. Ja turhaan ei ole Lontoon musikaaleja kehuttu, sillä kyseessä oli todellinen spektaakkeli. Mieleenpainuvinta oli seurata yleisön eläytymistä tarinaan ja loppu aplodeissa koko teatteri nousi seisomaan. Syystäkin.

Ihmemaa Ozin epätodellisesta maailmasta jatkoimme seuraavana päivänä lähes yhtä epätodelliseen maailmaan - teehuoneeseen. Teen sanotaan olevan briteille yhtä kuin herkuttelu ranskalaisille. Sen rakastaminen on yhteistä kaikille. Olin toki arvellut iltapäiväteen olevan ainutlaatuinen kokemus, mutta kyseessä oli kyllä varsinainen näytös. Tarjoiluihin ei siis kuulunut pelkästään tee, vaan kerrosvadilla pöytään kannettiin skonsseja, teeleipiä ja pieniä leivoksia taukoamatta. Hillo oli maankuulua ja kerma niin paksua, että siinä pysyi lusikka pystyssä. Teelaatuja oli kymmeniä, joista harvinaisemmista olisi saanut pullittaa rutkasti enemmän. Shamppanjan sentään jätimme väliin. Pienomusiikki ja tarjoilijoiden ylitsevuotava kohteliaisuus alkoivat välillä saada huvittavia Hyacinth Bucketmaisia piirteitä, mutta kyllä neiti Marplen saattoi vaivattomasti kuvitella viereiseen pöytään istumaan.

Meillä on koulussa tällä viikolla reading week, joka on jotain hiihtoloman ja perioditauon väliltä.
Monet vaihtarit käyttävät ajan matkusteluun, mutta ilmeisesti meidän odotetaan jotain opiskelevankin tällä ajalla. Loppuviikon aion siis omistaa jälleen kirjastolle, sillä viime viikonloppu meni ystävänpäivää eri tavoin juhliessa. Mitä tulee niihin venäjän ulkopolitiikan kirjoihin - edelleen siis lukematta.

Sunday, February 8, 2009

Oxford and Outi


Outi Millenium Bridgellä (joka vähän jännitti )

Viikko sitten mainitsemani lumisade yltyi alkuviikosta todelliseksi talvisääksi, joka pysäytti käytännössä koko maan. Mitään vastaavaa en ole kokenut, enkä nähnyt aikaisemmin. Maassa oli noin 2 cm lunta, mutta koko kaupungin julkinen liikenne seisahtui, koulut suljettiin ja työntekijät saivat vapaapäivän. Lontoolaiset villiintyivät rakentelemaan lumiukkoja lähes jokaiseen puistoon ja kadunkulmaukseen. Meitä koko tapahtuma aluksi nauratti, mutta hermojakin koeteltiin varsinkin jännittäessämme pääseekö lukiokaverini Outi saapumaan opiskelukaupungistaan Pariisista vierailulle suunnitellusti. Keskiviikkona junaliikenne kuitenkin alkoi toimimaan ja Outi pääsi huristelemaan junalla kanaalin ali. Sääkriisi pysyi kuitenkin kaikkien huulilla koko viikon, ja todennäköisesti taloudellisten tappioiden selvittäminen vie vielä aikaa.

Säästä huolimatta Outin kanssa viettämämme päivät Lontossa olivat varsin onnistuneita ja rentouttavia. Tutustutin Outia museoihin, kauppoihin ja kahviloihin. Teimme myös mielenkiintoisia uusia löytöjä, esimerkiksi Scandinavian Kitchen -nimisen kahvilan, josta mukaan tarttui muun muassa Fazerin suklaata. Loistavaa! Kävimme myös aivan ihanalla pienellä klubilla kuuntelemassa ruotsalaista naislaulajaa, Frida Hyvöstä. Keikka oli täynnä skanditunnelmaa ja ilta oli kerrassaan mainio.

Perjantaina lähdimme kuitenkin Lontoon harmautta pakoon vieläkin harmaampaan Oxfordiin, jossa Outin kaveri Katri opiskelee. Hieman yli tunnin bussimatkan päässä Lontoosta sijaitseva ja yliopistostaan kuuluisa Oxford oli kuin hyppäys ajassa takaisin päin satoja vuosia. Onnistuimme näkemään turistirysänä tunnetun kaupungin harvinaisen hiljaisena ja lumisena, ja tunnelma vanhojen collegejen käytävillä oli todella epätodellinen. Katri oli loistava opas, ja pääsimme näkemään paikkoja, joihin ei ilman opasta olisi ollut asiaa.


Harry Potter elokuvassa näkyvä ruokasali, jossa osa opiskelijoista edelleen ruokailee.
Ylioppilasaukion Unicafe tuntuu kovin tylsältä tämän jälkeen.


Yliopiston maamerkki Radcliffe Camera

Outin loman viimeistä päivää päätimme juhlistaa pienellä ulkoilulla. Suuntasimme Mahiki nimiseen yökerhoon, joka sijaitsee Mayfairissa. Paikka oli varsin Hawaiji tyyppinen ja drinkit tarjoiltiin kokonaisista hedelmistä kuten kookoksista ja ananaksista. Tytöt tilasivat myös kokonaisen vesimelonin, joka sytyttettiin tuleen (!). Vaikka paikan on raportoitu olevan prinssien suosiossa, en valitattevasti saanut esiteltyä Outille Williamia tai Harrya. Noh- ensi kerralla sitten.

Aloha!
Outin näkeminen oli kerrassaan ihanaa, enkä malta odottaa vastavierailuani Pariisiin myöhemmin keväällä. Toivottavasti myös vappuna saan esitellä lukion tytöille hieman aurinkoisemman Lontoon, sillä sää tällä vierailulla ei todella suosinut. Ensimmäisten esseiden palautuspäivät alkavat uhkaavasti lähestymään, ja lukulistallani on näin alkuun 15 Venäjän ulkopolitiikkaa käsittelevää kirjaa kahdelle seuraavalle viikolle, joten kirjasto taitaa tulla entistäkin tutummaksi. Olette mielessä!

Sunday, February 1, 2009

You are not an advanced country if you have separate water taps.

Kutsu otsikon mukaiseen Facebook-ryhmään sai minut pohtimaan tämän ihanan maan kummallisuuksia ja täydellistä jälkeenjääneisyyttä muutamissa käytännön asioissa.

- Vesihanat. Ei riitä, että kylmä ja kuuma vesi tulevat eri hanoista, mutta miksi ne hanat pitää
vielä sijoittaa mahdollisimman kauas toisistaan - lavuaarin eri päihin. Tuloksena on sormien paleltuminen/palaminen joka päivä.
- Ovet. Avautuvat AINA väärään suuntaan. Asiaa helpottaa se, että huolehtivaiset britit ovat kyllä lähes jokaisen oven ohjeistaneet Push/Pull tekstillä, mutta ongelmia ei voi välttää esimerkiksi ahtaissa vessan kopeissa, joista saa peruuuttaa ulos.
- Juomavesi. Kukaan ei edes yritä väittää, että juomavesi täällä maistuisi hyvältä. Itse totuin juomaan sitä saman tien, mutta suuri osa briteistäkin suodattaa juomavedensä erikseen tarkoituksenmukaisella laitteella.
- Vessat. Eivät vedä koskaan. Saippua on aina loppu. Käsienkuivaaja ei toimi. Pätee kaikkialla.
- Säihin varautuminen. Lontoossa sataa joka talvi lunta, ja niin myös tällä hetkellä. Siitä lähtien, kun ensimmäiset lumiennustukset tulivat viime viikolla, on asiaa päivitelty kaduilla ja medioissa ahkeraan. Tämän päivän lumi on tosin laatuaan sellaista, joka sulaa heti maahan tullessaan, mutta silti BBC varoittaa pääuutisenaan "Extreme weather warning over snow".
- Terveelliset elintarvikkeet. Aihe jaksaa ihmetyttää edelleen. Jos haluaa mitään muuta kuin valkoista leipää, tulee kaupassa suunnistaa luomuhyllylle ja esimerkiksi lisätyt siemenet tekevät leivästä yleensä "terveysleipää". Paikalliset rasvattomat jugurtit sisältävät myös suunnilleen yhtä paljon kaloreita kuin suomalaiset kermavanukkaat.
-Tietotekniikka. Kotoista weboodia tulee ikävä, kun metsästää kurssien tietoja kymmeniltä eri ilmoitustauluilta ja materiaaleja mitä hankalimmilta nettisivuilta ja tiedostoista. Kukaan ei myöskään tunnu tietävän esimerkiksi tenttien päivämääriä.

Kaikkiin näihin seikkoihin olen kuitenkin nyt kuukauden aikana tottunut ja todennäköisesti suomalaiseen insinööritaito aiheuttaa kulttuurishokin kotiin palatessa.
Vähitellen olenkin huomannut, että myös Lontoosta on tullut koti. Vaikka joka päivä näkee ja kokee edelleen jotain uutta, ovat myös lempikahvila, kirjakauppa , kävelyreitti, puisto ja ravintola löytäneet jo paikkansa. Pienestä takatalvesta huolimatta aurinko paistaa jo useimpina päivinä.

-Maria-