Afternoon tea and musical

Äitini kävi lyhyellä vierailulla Lontoossa tällä viikolla ja päätimme käyttää ajan tehokkaasti tutustuen muutamaan perinteiseen Lontoon aktiviteettiin. Aloitimme musikaaleilla. Jos Lontoo on kuuluisa elokuvistaan, on se sitä myös musikaaleistaan. Kaikki suurimmat musikaalit pyörivät lukuisissa eri teattereissa taukoamatta ympäri vuoden ja valinnan varaa riittää. Lippujen hinnat eivät ole ihan halvimmasta päästä, ja mikäli mielii yleisöön tiettynä päivänä tai viikonloppuna, kannattaa varaus tehdä hyvissä ajoin. Saman päivän näytöksiin lippuja saattaa kuitenkin saada edullisestikin pienistä Leicester Squaren kojuista. Samaa taktiikkaa toteutimme mekin ja muutaman tunnin varoitusajalla ostimme liput saman illan näytökseen.

Valitsimme musikaalin nimeltä The Wicked, josta olin kuullut paljon kehuja. Tarina perustuu löyhästi Gregory Maguiren kirjaan Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot. Lyhyesti tarina pyrkii kertomaan, miksi ihmemaa Ozin velhosta tuli paha. Ja turhaan ei ole Lontoon musikaaleja kehuttu, sillä kyseessä oli todellinen spektaakkeli. Mieleenpainuvinta oli seurata yleisön eläytymistä tarinaan ja loppu aplodeissa koko teatteri nousi seisomaan. Syystäkin.

Ihmemaa Ozin epätodellisesta maailmasta jatkoimme seuraavana päivänä lähes yhtä epätodelliseen maailmaan - teehuoneeseen. Teen sanotaan olevan briteille yhtä kuin herkuttelu ranskalaisille. Sen rakastaminen on yhteistä kaikille. Olin toki arvellut iltapäiväteen olevan ainutlaatuinen kokemus, mutta kyseessä oli kyllä varsinainen näytös. Tarjoiluihin ei siis kuulunut pelkästään tee, vaan kerrosvadilla pöytään kannettiin skonsseja, teeleipiä ja pieniä leivoksia taukoamatta. Hillo oli maankuulua ja kerma niin paksua, että siinä pysyi lusikka pystyssä. Teelaatuja oli kymmeniä, joista harvinaisemmista olisi saanut pullittaa rutkasti enemmän. Shamppanjan sentään jätimme väliin. Pienomusiikki ja tarjoilijoiden ylitsevuotava kohteliaisuus alkoivat välillä saada huvittavia Hyacinth Bucketmaisia piirteitä, mutta kyllä neiti Marplen saattoi vaivattomasti kuvitella viereiseen pöytään istumaan.

Meillä on koulussa tällä viikolla reading week, joka on jotain hiihtoloman ja perioditauon väliltä.
Monet vaihtarit käyttävät ajan matkusteluun, mutta ilmeisesti meidän odotetaan jotain opiskelevankin tällä ajalla. Loppuviikon aion siis omistaa jälleen kirjastolle, sillä viime viikonloppu meni ystävänpäivää eri tavoin juhliessa. Mitä tulee niihin venäjän ulkopolitiikan kirjoihin - edelleen siis lukematta.