My London

On aika kirjoittaa viimeisen kerran tähän blogiin... Puoli vuotta alkaa nyt olemaan ohi, ja huomenna on aika lentää Suomeen. Voin liioittelematta sanoa, etten tule koskaan unohtamaan viimeisiä kuukausia ja ihmisiä, joita olen tänä aikana tavannut. Kun tammikuun kylmyydessä ensimmäisen kerran näin pikkuruisen huoneeni, yritin etsiä lähikauppaa ja eksyin koulun käytävillä, en olisi ikinä osannut arvata mitä kaikkea tämä ajanjakso tuo mukanaan. Olen tutustunut mitä mielenkiintoisimpiin uusiin ihmisiin, saanut sydänystäviä ja oppinut itsestäni uskomattoman paljon. Samaan aikaan olen saanut toisen kotikaupungin. Pidin Lontoosta aikaisemminkin, mutta nyt voin helposti kutsua sitä kodikseksi.

Eikä minun Lontoo ole enään pelkästään Big Ben, Oxford Street ja Buckinghamin palatsi. Lontoo tarkoittaa nyt lauantaiaamuja Notting Hillissä, sunnuntai iltoja Brick Lanen markkinoilla ja BBC:n säätutkaa. Lontoo on lukuisia puistoja, Pret a Mangerin salaatteja, Yo Sushin maanantai alennuksia, Idän pikkuputiikkeja ja Boroughn ruokamarkkinoiden maistiaisia. Se tarkoittaa aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja, tanssimista jalat kipeiksi ja taiteilua kaksikerroksisen yöbussin portaissa. Soutuveneet Regent Parkissa, Calenodian Roadin kuuma grilli Kigs of Leonin soidessa taustalla, metrojen ruuhka-ajat, circuit trainingin yhdysvaltojen armeijasta tyylinsä omaksunut ohjaaja, lukuisat kirjapinot ja essee deadlinet sekä Covent Gardenin katusoittaja tähtitaivaan alla. Naurua, kyyneleitä ja loputtomia vitsejä. Kaikkea tätä, ja niin paljon muuta Lontoo merkitsee tällä hetkellä. Kun ystäväni Antti lähetti viestin kotiin palattuaan, ettei Lontoota parempaa paikkaa taida tällä hetkellä olla, en voinut pistää vastaan.


Tanssia osan kaveriporukasta kanssa

Eniten tulen kaipaamaan kuitenkin ihmisiä. Kaikkien vaihtorellestystarinoiden jälkeen en olisi uskonut, että oikeasti tulen tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa on kevään aikana tullut jaettua niin ilot kuin surutkin. Ydinporukan kanssa onkin varattu jo reunion Amsterdamiin heinäkuun loppuun. On helpottavaa, ettei lopullisia hyvästejä ole tarvinnut kaikkien kanssa siis jättää. Monet laskevat jo päiviä...

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todella kiva päästä nauttimaan Helsingin kesästä, varsinkin nyt kun siellä on odottamassa monia mielenkiintoisia uusia projekteja ja ihanat ystävät. Viimeiset päivät vierähtivät Taikan täällä vieraillessa ja Nannan toisessa kotikaupungissa Sunningdalessa kyläilemällä, sekä viimeisiä hyvästejä jättäessä ja museoita kolutessa. Ensimmäinen vaihdon vastoinkäyminen taitaa olla eilen alkanut laaja underground lakko, joka asettaa haasteensa viimeisille vierailuille sekä kentälle pääsemiselle.

Loppuun voisin lainata vielä ystäväni Nooran Australian vaihtoblogin päättänyttä kysymystä. Oletteko koskaan kuulleet, että joku katuisi vaihtoon lähtemistä? En minäkään.

Kiitos, että olette lukeneet tätä blogia ja muistaneet minua eri tavoin kevään aikana.
Pian nähdään!


Kew Gardensin helteissä.

-Maria-

Paris, oh Paris

Eiffelin hieman mauton, mutta ah niin ihana iltavalaistus

Taas oli aika vaihtaa maisemaa hetkeksi, kun toukokuun viimeiseksi viikoksi suuntasin kanaalin ali Pariisiin tapaamaan ystäviäni Outia ja Katjaa. Edeltävä viikonloppu Lontoossa oli yksi elämäni mieleenpainuvimmista juhlineen, hyvästeineen ja kesäpicnikkeineen, enkä tainnut edes lähtiessäni ymmärtää, kuinka helppoa maan vaihtaminen täältä saarelta käsin on. Kotiovelta matka Katjan halaukseen Gare du Nordille kesti junalla noin kaksi tuntia.

Pariisissa oli aikaa hektisen Lontoon vaiheen jälkeen aikaa rentoutua ja nauttia ystävien seurasta oikein kunnolla. Koska Pariisi oli päällisin puolin tuttu kaupunki entuudestaan, jätin perusnähtävyydet suosiolla väliin, ja keskityin aistimaan tunnelmaa ja nauttimaan auringosta. Kun tytöillä oli opiskelukiireitä, kiertelin museoita ja istuskelin katukahviloissa ( Outin mukaan samoissa kuin Hemingway ), eikä näiden kahden kaupungin tunnelmien eroa ole helppo kuvailla.

Tyylikkäiden ja eleganttien pariisilaisten seurassa britit tuntuivat... noh, kovin briteiltä. Kaupungin kauneus vei helposti mennessään. Punnan ostoksille suosiollisen kurssin jälkeen Pariisi tuntui kuitenkin harmittavan kalliilta, ja hieman yllättävästi tuloerot näkyivät siellä enemmän kuin Lontoossa. Kodittomia ja kerjäjäisiä näkyi oikeastaan joka kulmassa, joka oli hätkähdyttävää, sillä Lontoossa kerjääjiä, eik edes kodittomia (vaikka heitä toki miljoonakaupungissa on) näe juuri koskaan. Huonossa asemassa olevilla on mahdollisuus hankkia rahaa myymällä Big Issue-nimistä hyväntekeväisyyslehteä, josta he saavat pitää myyntitulot. Myyjäksi pitää hakea lupaa, ja näin heihin voidaan pitää jonkinlainen yhteys. Ilmeisesti sama lehti tekee huumeidenvastaista työtä, ja osa myyntituloista pyritään antamaan esimerkiksi elintarvikkeina ja lääkkeinä.

Kahtena päivänä matkustimme myös Pariisin ulkopuolelle, Outin kanssa vietin päivän pienessä maalaiskylässä Givernyssä, jossa sijaitsee Monetn kotimuseo. Kuuluisat japanilaiset puutarhat olivat juuri niin kauniita, kun osasin kuvitella, ja se kuuluisa lummelampikin löytyi- tosin ilman lumpeita tähän aikaan vuodesta. Turisteja oli Givernyssä (niinkuin koko Pariisissa) ihan kiitettävästi, mutta taidettiin olla Outin kanssa ainoat, jotka eivät kuuluneet johonkin eläkeläisryhmään.


Monetn puutarhassa

Katjan kanssa vietettiin päivä Versaillesin linnassa, joka sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Pariisista. Historianopiskelijoille linna oli luonnollisesti elämys, vaikka mahtipontisuus, puutarhat ja kultaukset saivat välillä huvittavia piirteitä. Yleissivistystä myös koeteltiin, kun koitettiin pistää Ludvigit järjestykseen.

Kun aurinko suosi, keskityimme lopun lomaani kiertelemään puistoja ja nauttimaan säästä, unohtamatta perjantai-iltaa Montmartella, extempore juhlia Riemukaarella ja lauantai-illan viettämistä valtsikatyttöjen Annan ja Saaran kanssa. Kävimme myös äänestämässä Pariisin suurlähetystössä, jossa oli kieltämättä tunnelmaa. Ranskassa tunnuttiin olevan muuten enemmän hereillä vaalien suhteen, Lontoossa en ole nähnyt vielä yhtä ainutta vaalimainosta. En siis ihmettelisi, jos täällä tehdään valitettavasti kaikkien aikojen huonoin tulos äänestysprosentissa, kuten joissakin lehdissä on ennustettu.

Ehdoton lempikauppani Pariisissa - herkkukauppa Laduree, johon sai
jonottaa sisään. Lontoossa on sama liike pienempänä versiona, mutta jotenkin tuliaiset
tuli kuitenkin ostaa alkuperäisestä... Varsinkin pakkaukset ovat valloittavia (maussakaan ei ole valittamista.. ).



Ihanat oppaani

Parasta lomassa Pariisin tunnelman lisäksi oli hyvien ystävien kanssa vietetty aika. Outin ja Katjan kanssa olemme jakaneet vaihdossa olemisen kokemusta samaan aikaan, joten ajatusten, kokemusten ja tuntemusten vaihtaminen tuntui hyvältä. Hyvästien jättö oli haikeaa, mutta Kings Crossin asemalla tiesi palanneensa kotiin taas.

- Maria -