On aika kirjoittaa viimeisen kerran tähän blogiin... Puoli vuotta alkaa nyt olemaan ohi, ja huomenna on aika lentää Suomeen. Voin liioittelematta sanoa, etten tule koskaan unohtamaan viimeisiä kuukausia ja ihmisiä, joita olen tänä aikana tavannut. Kun tammikuun kylmyydessä ensimmäisen kerran näin pikkuruisen huoneeni, yritin etsiä lähikauppaa ja eksyin koulun käytävillä, en olisi ikinä osannut arvata mitä kaikkea tämä ajanjakso tuo mukanaan. Olen tutustunut mitä mielenkiintoisimpiin uusiin ihmisiin, saanut sydänystäviä ja oppinut itsestäni uskomattoman paljon. Samaan aikaan olen saanut toisen kotikaupungin. Pidin Lontoosta aikaisemminkin, mutta nyt voin helposti kutsua sitä kodikseksi.
Eikä minun Lontoo ole enään pelkästään Big Ben, Oxford Street ja Buckinghamin palatsi. Lontoo tarkoittaa nyt lauantaiaamuja Notting Hillissä, sunnuntai iltoja Brick Lanen markkinoilla ja BBC:n säätutkaa. Lontoo on lukuisia puistoja, Pret a Mangerin salaatteja, Yo Sushin maanantai alennuksia, Idän pikkuputiikkeja ja Boroughn ruokamarkkinoiden maistiaisia. Se tarkoittaa aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja, tanssimista jalat kipeiksi ja taiteilua kaksikerroksisen yöbussin portaissa. Soutuveneet Regent Parkissa, Calenodian Roadin kuuma grilli Kigs of Leonin soidessa taustalla, metrojen ruuhka-ajat, circuit trainingin yhdysvaltojen armeijasta tyylinsä omaksunut ohjaaja, lukuisat kirjapinot ja essee deadlinet sekä Covent Gardenin katusoittaja tähtitaivaan alla. Naurua, kyyneleitä ja loputtomia vitsejä. Kaikkea tätä, ja niin paljon muuta Lontoo merkitsee tällä hetkellä. Kun ystäväni Antti lähetti viestin kotiin palattuaan, ettei Lontoota parempaa paikkaa taida tällä hetkellä olla, en voinut pistää vastaan.
Tanssia osan kaveriporukasta kanssa
Eniten tulen kaipaamaan kuitenkin ihmisiä. Kaikkien vaihtorellestystarinoiden jälkeen en olisi uskonut, että oikeasti tulen tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa on kevään aikana tullut jaettua niin ilot kuin surutkin. Ydinporukan kanssa onkin varattu jo reunion Amsterdamiin heinäkuun loppuun. On helpottavaa, ettei lopullisia hyvästejä ole tarvinnut kaikkien kanssa siis jättää. Monet laskevat jo päiviä...
Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todella kiva päästä nauttimaan Helsingin kesästä, varsinkin nyt kun siellä on odottamassa monia mielenkiintoisia uusia projekteja ja ihanat ystävät. Viimeiset päivät vierähtivät Taikan täällä vieraillessa ja Nannan toisessa kotikaupungissa Sunningdalessa kyläilemällä, sekä viimeisiä hyvästejä jättäessä ja museoita kolutessa. Ensimmäinen vaihdon vastoinkäyminen taitaa olla eilen alkanut laaja underground lakko, joka asettaa haasteensa viimeisille vierailuille sekä kentälle pääsemiselle.
Loppuun voisin lainata vielä ystäväni Nooran Australian vaihtoblogin päättänyttä kysymystä. Oletteko koskaan kuulleet, että joku katuisi vaihtoon lähtemistä? En minäkään.
Kiitos, että olette lukeneet tätä blogia ja muistaneet minua eri tavoin kevään aikana.
Pian nähdään!
Kew Gardensin helteissä.
-Maria-
No comments:
Post a Comment