Paris, oh Paris

Eiffelin hieman mauton, mutta ah niin ihana iltavalaistus

Taas oli aika vaihtaa maisemaa hetkeksi, kun toukokuun viimeiseksi viikoksi suuntasin kanaalin ali Pariisiin tapaamaan ystäviäni Outia ja Katjaa. Edeltävä viikonloppu Lontoossa oli yksi elämäni mieleenpainuvimmista juhlineen, hyvästeineen ja kesäpicnikkeineen, enkä tainnut edes lähtiessäni ymmärtää, kuinka helppoa maan vaihtaminen täältä saarelta käsin on. Kotiovelta matka Katjan halaukseen Gare du Nordille kesti junalla noin kaksi tuntia.

Pariisissa oli aikaa hektisen Lontoon vaiheen jälkeen aikaa rentoutua ja nauttia ystävien seurasta oikein kunnolla. Koska Pariisi oli päällisin puolin tuttu kaupunki entuudestaan, jätin perusnähtävyydet suosiolla väliin, ja keskityin aistimaan tunnelmaa ja nauttimaan auringosta. Kun tytöillä oli opiskelukiireitä, kiertelin museoita ja istuskelin katukahviloissa ( Outin mukaan samoissa kuin Hemingway ), eikä näiden kahden kaupungin tunnelmien eroa ole helppo kuvailla.

Tyylikkäiden ja eleganttien pariisilaisten seurassa britit tuntuivat... noh, kovin briteiltä. Kaupungin kauneus vei helposti mennessään. Punnan ostoksille suosiollisen kurssin jälkeen Pariisi tuntui kuitenkin harmittavan kalliilta, ja hieman yllättävästi tuloerot näkyivät siellä enemmän kuin Lontoossa. Kodittomia ja kerjäjäisiä näkyi oikeastaan joka kulmassa, joka oli hätkähdyttävää, sillä Lontoossa kerjääjiä, eik edes kodittomia (vaikka heitä toki miljoonakaupungissa on) näe juuri koskaan. Huonossa asemassa olevilla on mahdollisuus hankkia rahaa myymällä Big Issue-nimistä hyväntekeväisyyslehteä, josta he saavat pitää myyntitulot. Myyjäksi pitää hakea lupaa, ja näin heihin voidaan pitää jonkinlainen yhteys. Ilmeisesti sama lehti tekee huumeidenvastaista työtä, ja osa myyntituloista pyritään antamaan esimerkiksi elintarvikkeina ja lääkkeinä.

Kahtena päivänä matkustimme myös Pariisin ulkopuolelle, Outin kanssa vietin päivän pienessä maalaiskylässä Givernyssä, jossa sijaitsee Monetn kotimuseo. Kuuluisat japanilaiset puutarhat olivat juuri niin kauniita, kun osasin kuvitella, ja se kuuluisa lummelampikin löytyi- tosin ilman lumpeita tähän aikaan vuodesta. Turisteja oli Givernyssä (niinkuin koko Pariisissa) ihan kiitettävästi, mutta taidettiin olla Outin kanssa ainoat, jotka eivät kuuluneet johonkin eläkeläisryhmään.


Monetn puutarhassa

Katjan kanssa vietettiin päivä Versaillesin linnassa, joka sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Pariisista. Historianopiskelijoille linna oli luonnollisesti elämys, vaikka mahtipontisuus, puutarhat ja kultaukset saivat välillä huvittavia piirteitä. Yleissivistystä myös koeteltiin, kun koitettiin pistää Ludvigit järjestykseen.

Kun aurinko suosi, keskityimme lopun lomaani kiertelemään puistoja ja nauttimaan säästä, unohtamatta perjantai-iltaa Montmartella, extempore juhlia Riemukaarella ja lauantai-illan viettämistä valtsikatyttöjen Annan ja Saaran kanssa. Kävimme myös äänestämässä Pariisin suurlähetystössä, jossa oli kieltämättä tunnelmaa. Ranskassa tunnuttiin olevan muuten enemmän hereillä vaalien suhteen, Lontoossa en ole nähnyt vielä yhtä ainutta vaalimainosta. En siis ihmettelisi, jos täällä tehdään valitettavasti kaikkien aikojen huonoin tulos äänestysprosentissa, kuten joissakin lehdissä on ennustettu.

Ehdoton lempikauppani Pariisissa - herkkukauppa Laduree, johon sai
jonottaa sisään. Lontoossa on sama liike pienempänä versiona, mutta jotenkin tuliaiset
tuli kuitenkin ostaa alkuperäisestä... Varsinkin pakkaukset ovat valloittavia (maussakaan ei ole valittamista.. ).



Ihanat oppaani

Parasta lomassa Pariisin tunnelman lisäksi oli hyvien ystävien kanssa vietetty aika. Outin ja Katjan kanssa olemme jakaneet vaihdossa olemisen kokemusta samaan aikaan, joten ajatusten, kokemusten ja tuntemusten vaihtaminen tuntui hyvältä. Hyvästien jättö oli haikeaa, mutta Kings Crossin asemalla tiesi palanneensa kotiin taas.

- Maria -