A Girl from Brighton

Nanna "toisella puolella jokkee"

Kulunut viikonloppu oli varmasti yksi hauskimmista tähänastisista täällä Lontoossa. Sen takasivat ihanat suomalaiset vieraani. Kouluviikosta suhteellisen väsyneenä aloitin viikolopun perjantaina tapaamalla suomalaista kaveriani Thomasta, joka oli Lontoossa tapaamassa entisiä opiskelukavereitaan Bristolista. Oli hauska vaihtaa kuulumiset pitkästä aikaa ja tutustua Thomaksen kaveriin Kristianiin. Koska kiinalainen uusi vuosi lähestyy, valitsimme illanviettoon paikan Chinatownista.

En ole aikaisemmilla Lontoon vierailullani käynyt siellä, mutta kokemus vastasi odotuksiani melko hyvin. Hieman ylihinnoiteltua, mutta hauska kokemus! Pojat tilasivat aitoa ankkaa, jota minäkin pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni! Ensi viikonloppuna Chinatownissa järjestetään uuden vuoden kunniaksi isot juhlallisuudet, johon olemme suunnitelleet vaihtariporukalla suuntaavamme.


Lights of Chinatown


Boys with The Duck

Hauskan perjantain jälkeen odotin kuitenkin lauantaita malttamattomana. Syykin oli selvä- rakas ystäväni Nanna tuli vierailulle opiskelukaupungistaan Brightonista. Lauantai Nannan kanssa sisälsi sushia, pitkiä keskusteluja sekä käynnin Design Museossa. Kuuluisa museo oli kuitenkin yllättävän pieni ja sisälsi tällä hetkellä vain 2 erikoisnäyttelyä. Hussein Chalayan ensimmäinen varsinainen Iso-Britannian näyttely oli kuitenkin ehdottomasti viiden punnan sisääpääsyn arvoinen. Illalla kävimme tutustumassa yhteen Lontoon kuuluisimmista yökerhoista, The Fabriciin, joka osoittautui ainoastaan yllättävän pieneksi teknoluolaksi. Vierailu jäi siis lyhyeen, mutta "tulipahan nähtyä".

Kun sunnuntai vielä jatkui Brick Lanen markkinoilla, josta Nanna löysi ihailemansa suomalaisen suunittelijan kaulakorun parilla punnalla ja vielä itse suunnittelijan tiskin takaa - oli viikonloppu lähes täydellinen. Vaikka olen tutustunut täällä ihaniin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, ei hetkiä ystävien kanssa korvaa mikään. Ja koska Nannalla on jo pidempi kokemus tästä maasta ( ja muuten täydellinen aksentti ), oli hauskaa päästä puimaan brittien erikoisuuksia yhdessä.

Koska Nanna asuu pienemmässä Brightonin kaupungissa, keskustelimme viikonloppuna jonkin verran turvallisuudesta. Kun Lontoossa asuu noin 7 miljoonaa ihmistä, ja SuurLontoon alueella lähes 12 miljoonaa, on selvä, että asia tulee huomioida tarkemmin kuin kotona Suomessa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että varsinkin syrjäisemmillä seuduilla sattuu ampumavälikohtauksia, ryöstöjä ja joukkotappeluita. Kertaakaan en ole kuitenkaan tuntenut oloani täällä turvattomaksi tai edes nähnyt mitään ikävää.

Olen tietysti onnekas, kun asun niin turvallisella alueella, ja meitä on aina iso porukka kulkemassa samaa matkaa kotiin iltaisin. Yksin täällä ei tulisi mieleenkään silti liikkua myöhään. Uskon kuitenkin, että tämä on huomattavasti turvallisempi suurkaupunki kuin useat muut. Britit ovat ottaneet nämä asiat omakseen varsinkin parin vuoden takaisten terrori-iskujen jälkeen. Esimerkiksi eilen koulun juhliin mennessämme kuljimme kaikki metallinpaljastimien läpi, laukkumme tutkittiin ja henkilökorttien aitous tarkastettiin laitteella. Koulun ohjeistus turvallisuuteen liittyen olikin " Pitäkää hauskaa, nauttikaa ja olkaa aina yhdessä". Tämä on mielestäni hyvä pitää mielessä.

Mutta iloisempiin asioihin. Teimme pitkän kävelyn tänään ruotsalaisen Helenan kanssa -ja uskokaa tai älkää- Hyde Parkissa kukkivat jo osa kukista. Kevät on täällä!
-Maria-

Looking for the Blue Door...

Portobello Road

Lontoo ja elokuvat - mikä ihana yhdistelmä. Jokaisella on varmasti oma suosikkinsa Lontooseen sijoittuvista elokuvista. Kaupunki elää ja hengittää elokuviansa ja suurissa teattereissa järjestetään jatkuvasti maailmanluokan ensi-iltoja ja gaaloja. Puhumattakaan pienistä teattereista, jotka näyttävät niitä kaikkein ihanimpia klassikoita ja dokumentteja. Lontoon elokuvista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Notting Hilliä. Elokuva olikin osin innoittamassa viime lauantaista retkeämme Portobello Roadin markkinoille. Alueella sijaitsee paitsi se kuuluisa sininen ovi, myös matkakirjakauppa, jossa Hugh Grant ja Julia Roberts elokuvassa kohtaavat.

Varsinkin lauantaisin alue on täynnä ihmisiä ja kojuista saa kaikkea laadukkaasta antiikista huippumuotiin. Erityisesti vintage tarjonta oli ensiluokkaista. Joihinkin kauppoihin pääsee vain ovikelloa soittamalla, jolloin myyjä kierrättää erikseen liikkeessä kymmeniä vuosia vanhojen iltapukujen keskellä.

Varsinkin tytöt tuntuvat olevan heikkona myös Love Actually (tiedättehän, ne kohtaamiset Heaththrowlla..) elokuvaan, joten jatkoimme teemaamme eilen pitämällä elokuva illan ruotsalaisen Helenan luona jo aika vakioksi muodostuneella vaihtariporukalla. Teimme hyvää ruokaa ja huokailimme romantiikalle. On muuten erikoista katsoa elokuvaa Lontoosta itseasiassa täällä asuen. Vaikka tunnistaa kohtausten kuvauspaikat, ei osaa sisäistää, että tuohan on kymmenen minuutin matkan päässä. Elokuvien lisäksi viikko on ollut tapahtuman täyteinen. Vallan vaihto Amerikassa näkyi täällä luonnollisesti joka puolella. Virkavalaa pääsi seuraamaan koulussa suurelta screeniltä ja asuintalomme jenkit järjestivät pienet illanistujaiset Obaman kunniaksi.

Elokuvien ja Obaman lisäksi olen laittanut ruokaa yhdessä muiden kanssa, tutustunut yhden punnan viinilasillisten hinta-laatu suhteeseen, osallistunut koulun karaokeiltaan, ihmetellyt Erasmus bileitä ja baarien kymmenien metrien jonoja Camdenissa, leikkinyt hieman vähemmän köyhää Harrodsilla, nauttinut sununtaibrunssista Covent Gardenissa, venynyt pilatestunneilla ja koittanut tunnollisesti omaksua brittiaksenttia luennoilla sekä kursseilla. Jokainen päivä Lontoossa on yllätyksiä täynnä.

Lopuksi vielä hieman markkinatunnelmaa Portobello Roadilta:





Cheers, Maria

Weekdays are here.

Iso Beni

Viimeksi kirjoitin ihanasta viikonlopusta, mutta valitettava totuushan on, että suurin osa viikosta on kuitenkin arkipäiviä. Ja näin vaan on käynyt, arki on saapunut myös Lontooseen ! Noh, ehkä kuitenkin vielä hieman jännittävämpi arki kuin kotona Suomessa. Olen ollut täällä vasta hieman yli viikon, mutta aika tuntuu paljon pidemmältä ja olen sopeutunut hämmästyttävän hyvin. En enää eksy koulumatkalla, tiedän mistä ruokakaupasta saa ruisleipää ja mihin aikaan kannattaa suunnata salille välttääkseen ruuhkan. Olen jopa oppinut käyttämään koulun kirjaston täysin päätöntä hakusyystemiä ja UCL:n byrokraattista ilmoittautumisjärjestelmää. Rutinoituminen perusasioissa tuo kuitenkin turvallisuutta, ja jännitystä voi sitten hakea vapaa-ajalta enemmän. Kaiken uuden opetteleminen on vienyt tähän asti aikalailla voimat, ja olen nukkunut kevyesti 12 h yöunia.

Luennot tosiaan alkoivat tällä viikolla todenteolla. Olen keskittynyt opiskelemaan lähinnä Venäjän ulko- ja talouspolitiikkaa. Luennot ovat ammattitaitoisuudessaan olleet todella mielenkiintoisia. Opettajat ovat aidosti kiinnostuneita opiskelijoista, ja luennoilla on paljon keskustelua. Yliopistossa täällä oppii väittelemään, argumentoimaan ja perustelemaan mielipiteensä. Suomessa luennot kun ovat yleensä tutkijoiden yksinpuhelua. Olin tänään muun muassa juomassa teetä erään professorin vastaanotolla ja keskustelemassa Suomen ja Venäjän turvallisuuspoliittisista ristiriidoista. Vastaavalaisia inspiroivia keskusteluja harvoin löytää kotimaasta. Olen kuullut kaikenlaisia villejä tarinoita vaihto-opiskelun helppoudesta. Ainakin täällä näyttää kuitenkin siltä, että kurssien suorittamiseksi joutuu tekemään vähintään tuplaten töitä.

Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, ei elämä täällä ole pelkkää opiskelua. Punta on ennätysalhaalla ja paikalliset alennusmyynnit loppusuoralla, joten kortti vinkui toissapäivänä Oxford Streetin kaupoissa oikein urakalla. Lauantaina aiotaan koluta tanskalaisen Christinan kanssa Second Hand kauppoja. Lontoolaisten pukeutumista on muuten hauska seurata. Tyylejä löytyy laidasta laitaan, mutta yhteinen nimittäjä tuntuu olevan alipukeutuminen. Täällä tosiaan on ollut useimpina öinä pakkasta, mutta jopa paikalliset lapset saattavat kulkea shorteissa kouluun. Ja talvijalkineet, jos niitä on ikinä käytetty, on siirretty ballerinojen tieltä kaappiin ajat sitten.

Toinen huomioni lontoolaisissa ja briteissä on heidän uskomaton mielenkiintonsa julkisuuden henkilöitä kohtaa. Tämä koskee tietysti erityisesti kuninkaallisia, joista varsinkin prinssi Harry on ollut kyseenalaisten kommenttiensa vuoksi viime päivät lehdistön hampaissa. Joka päivä ilmaisjakelulehdissä on myös tarkat raportit siitä, ketä julkkiksia on nähty edellisenä päivänä ja missä ( Minnie Driver oli eilen ostanut lastenvaatteita Notting Hillistä ja Tom Cruise oli nähty ostoksilla Leicesterillä). Täällä on myös julkkisten oma Big brother, josta en tosin tunnistanut yhtään talon asukasta. Olisi vaikea kuvitella vastaavaa Suomessa. Toisaalta Suomihan on maa, jossa eduskunnan puhemies salaa suhteensa kaksi vuotta ja entisen presidentinkin poika onnistuu menemään salaa naimisiin. The Times muuten noteraasi Olli-Pekka Kallasvuon yli aukeaman jutulla alkuviikosta, jossa käsiteltiin myös suomalaisuutta.

Olen kävellyt paljon ympäri tätä ihanaa kaupunkia, ja käynyt kiertelemässä nähtävyyksiä vaihtareiden kanssa. Viikonloppuna olisi tarkoitus hieman tehdä ruokaa yhdessä, käydä markkinoilla ja lähteä hieman tutustumaan yöelämään lisää. Vaikka kaupunki hurmaa edelleen, on mulla ikävä teitä ihania ystäviä. Muistakaa, että ootte mielessäni.

Best Regards, Maria

First Weekend!

The Regent Canal


Tanskalainen Christina ja minä Covent Cardenin pubissa

Ensimmäinen viikonloppu Lontoossa alkaa olemaan ohi ja noh- olipahan viikonloppu! Perjantaina kirjoitin meneväni muutaman muun vaihtarin kanssa Covent Gardeniin. Sana levisi suusta suuhun ja loppujen lopuksi meitä oli paikalla varmaan parisenkymmentä. Suuntasimme Covent Gardenissa oikein perinteiseen pubiin. Luulen, että kaikki olivat sitä mieltä, että ilta oli varsin onnistunut. Mut tuntevat tietävät, että en ehkä ole suurin pubien ystävä, mutta luulen että porukassa oli muutama muukin, joista saan tulevina viikonloppuina seuraa yökerhoihin. Lontoossa on varaa valita illanviettopaikoista!

Koska pubit sulkevat ovensa jo ennen puoltayötä, olimme ajoissa nukkumassa ja jaksoimme Hannelen kanssa suunnata seuraavana päivänä salille. Olinkin jo odottanut salikortin saamista, koska noh, olen hieman liikuntaan addiktoitunut, niin kuin tiedätte. Valitsimme hinnan takia koulun liikuntakeskuksen. Se ei ehkä ole yhtä tasokas kuin Yliopiston salit Suomessa, mutta selvästi halvin alueella. Maksoimme 110 puntaa puolesta vuodesta, ei paha. Treenimusiikkina oli HIM ja viereisessä laitteessa treenasi sosiologian tohtoriopiskelija valtsikasta, joten olo oli varsin suomalainen. Maanantaina ajattelin testata jotain ohjattua tuntia, kuten circuit trainingia.

Lauantai iltana oli vuorossa suomalaisen Tomin bileet Itä-Lontoossa. Menimme paikalle isolla porukalla ja ilta oli jälleen onnistunut. Oli hauska nähdä aluetta hieman karttani ulkopuolelta. Olo ei tosiaan ole ollut yksinäinen , kun juhlia on riittänyt lähes joka illalle. Tänään olikin aika rauhoittua ja teimme pitkän kävelyn Hannelen ja Danan kanssa Camden Townin markkinoille ja Regent Parkkiin. Camden Town on periatteessa täynnä rihkamaa, mutta pidän markkinoiden tunnelmasta. Joka puolella on pieniä etnisiä ruokakojuja, joten mekin nautimme halvan intialaisen lounaan. Mums! Päätimme tehdä markkinoista joka viikonloppuisen perinteen. Ensi viikolla on vuorossa Portobello Road.

Ilmakin oli kerrankin kohtuullisen lämmin ( n. +8 ), joten oli myös kiva tutustua Lontoon toisiksi suurimpaan puistoon eli Regent Parkkiin. Olen ylipäänsä aivan ihastunut kaupungin puistotarjontaan. Lähes jokaisessa keskustan korttelissa on pieni puisto ja isommat puistot kuten Victoria, Hyde Park ja Regent Park ovat talviaikaankin täynä lenkkeilijöitä, jalkapalloilijoita ja kävelijöitä. En malta odottaa kevättä ja puistojen kukkia! Huomenna pitäisi alkaa totinen opiskelu kurssien myötä, joten nyt lepäämään...

-Maria-

The Orientation

Piccadilly Circus


Illanvietossa Suomi-Ruotsi-Saksa-Jenkki-Britti-Suomi-Jenkki


Jeremy Benthamin ruumis koulun aulassa- filosofian opiskelijat
kuulemma varastavat herran pään tasaisin väliajoin.


Päärakennus Gower Streetillä

Vihdoin netti toimii omassa huoneessa! Koulu alkoi eilen orientaatiossa, jonka aikana meidät on toivotettu tervetulleiksi ja olemme rekisteröityneet virallisesti UCL:n opiskelijoiksi ja saaneet esimerkiksi opiskelijakortit. Ensivaikutelma on ollut oikein hyvä. Puhujat ovat olleet suorastaan uskomattoman karismaattisia verrattuna kotoisiin kollegoihin Helsingin yliopistossa. Koulun maineesta ollaan erityisen ylpeitä. Aivan aluksi käytiin läpi kaikki viime vuosien ranking sijoitukset sekä muistettiin mainita erikseen jokainen koulun viime vuosien Nobel voittajista.

Illalla meille tarjottiin ilmaista viiniä ja pientä syötävää koulun yhdessä baarissa. Tunnelma oli rento ja tilaisuus oli hyvä mahdollisuus tutustua muihin opiskelijoihin. Skandit löysivät nopeasti toisensa ja myös saksalaisten kanssa riitti juteltavaa. UCL:ssä on noin 20 000 opiskelijaa, joista 1/3 tulee Britannian ulkopuolelta edustaen noin 140 eri kansallisuutta. Yksi kansallisuus on kuitekin selvästi yli muiden, noin 90% vaihtareista on jenkkejä. Heitä on aivan joka puolella. Jenkeille eurooppalaiset tavat ja brittiläinen juomakulttuuri tuntuu olevan kynnyskysymys. Moni vaihtari ei ole vielä täysi-ikäinen jenkeissä ja elämä täällä vapauksineen voi olla heille yllätys. Villi huhu kertoo jenkistä, joka oli humaltunut ensimmäistä kertaa pubissa ja soittanut poliiseille yllättyessään alkoholin vaikutuksista ja luullessaan tulleensa huumatuksi.
Koska virallinen lukukausi alkaa vasta ensi viikolla, ei varsinaisia brittejä ole vielä juuri näkynyt.
Nyt kun netti toimii, ja kohta ehkä myös toivottavasti puhelinliittymäni, alkaa arki asettua. Löydettiin jopa täydellinen sushi paikka ja ihania kauppojahan täällä on joka puolella! Illalla on tarkoitus suunnata Covent Gardeniin viettämään perjantaita ruotsalaisen Carolinen, saksalaisen Rebeccan sekä jenkki Stefanien kassa.


Tulen käyttämään pääasiassa brittinumeroani +447551917503
ja postilla mua voi ilahduttaa

Langton Close ( flat 1a1)
Wren Street
London WC1x 0HD

Muutamia havaintoja brittikulttuurista:

Liikenne - Täysin kaoottista. Jokainen päivä on henkiinjäämistaistelua. Autot tulevat vasemmalta, pyörät oikealta ja ihmiset ylittävät kadut ihan mistä sattuu , ihan koska sattuu. Ruoka - Uskomattoma rasvaista! Jos lontoolaiset selviävät liikenteestä hengistä, olen melko vakuuttunut, että he kuolevat todennäköisesti sydänkohtauksiin. Rasvaa siellä -rasvaa täällä! Ylihuolehtivaisuus - Meistä opiskelijoista pidetää todella hyvää huolta (muista soittaa kotiin, muista käyttää nenäliinoja, jos tulet kipeäksi ), mutta myös esimerkiksi säätiedotusten ohessa lehdessä saatttaa olla pukeutumisohjeet tyylillä +2, muista käyttää kaulahuivia! Kriketti- Kaikki seuraavat ja pelaavat. Ohittaa uutiskynnyksessä kevyesti talouskriisin!

Olen muuten hieman huono tässä blogin asetuksissa. Kuvat eivät oikein asetu oikeisiin paikkoihin.. Heinin toivomuksesta kommentointi on nyt kuitenkin sallittu kaikille .

Happily in London!

Vihdoin kirjoitan tätä Lontoosta, jossa olen nyt viettänyt kohta 2 vuorokautta. Kaikki on sujunut hämmästyttävän hyvin, eivätkä mitkään pahimmista kauhuskeenarioistani ole ainakaan vielä toteutuneet (koputtakaa puuta munkin puolesta...).

Tiistai aamunakin olin yllättävän rauhallinen, jopa nukuin edellisen yön suorastaan sikeästi. Äiti, Pekka ja Leena veivät mut kentälle. Oli helpottavaa, kun seurana oli kokeneita Lontoon asujia, joilta saattoi kysellä viimeisiä vinkkejä. Kentällä oltiin niin ajoissa et ehdittiin jopa nauttia lasit kuohuvaa - mikä sen parempi tapa lähteä matkaan..

Pintaan noussut haikeuskin helpotti aika lailla, kun tapasin kentällä muut suomalaiset Hannelen ja Antin. Tuomas oli lentänyt jo aikaisemmalla koneella, mutta viestitti meille kaiken olevan kunnossa perillä. Kun kenttävirkailijat vielä hyväksyivät mun järjettömän tavaramäärän mukisematta koneeseen, saattoi seikkailu alkaa!

Lento oli ajoissa ja löysimme suhteellisen vaivattomasti uuteen kotiimme. Langton Close Student House sijaitsee Bloomsburyn itäosassa, melko lähellä Kings Crossin asemaa. Vaikka alue ei varmasti ole Lontoon viehättävämpiä ja lähistöllä on runsaasti esimerkiksi sairaaloita, on sijainti jokseenkin loistava. Kävelin eilen Oxford Streetiä pitkin Piccadilly Circukselle kunnon turistin tavoin, ja matkaan meni ehkä puolisen tuntia. Kings Crossin asema on myös Eurostarin uusi pääasema, joten Pariisista tulevat vierailijat, kuten Outi ja Katja, voivat kävellä asemalta asunnolleni.

Langton Closesta en keksi oikeastaan mitään muuta negatiivista, kuin joka puolella vallitsevan kylmyyden. Öisin on aika hyistä, mutta toisaalta mua oli varoteltu siitä etukäteen. Talossa asuu noin 300 opiskelijaa ja se sijaitsee söpön pienen puiston vieressä. Huoneet on jaettu flattehin, jotka jakavat suihkut ja keittiöt. Alakerrassa on tietokonehuone, pesula sekä tv-huone. Kokolattiamatot ja alakerran respa tekevät olosta aika hotellimaisen. Vaikka mulla on kämppiksiä, ei asunto ole yhtään solumainen. Samassa flatissa asuu Hannelen ja mun lisäksi jenkki Sebastian, joka opiskelee HIV-tutkimusta ( en tosissaan tiennyt, et tota voi opiskella ), saksalainen Daniela, joka opiskelee valosuunnittelua ( no ton vielä ymmärrän.. ), venäläinen Ignat sekä pari aasialaista tyttöä, joita en ole vielä tavannut kunnolla.

Huoneeni on pieni, siis todella PIENI. Jopa sana koppi on ehkä hieman liian mahtipontinen.

Kunnon skandien tavoin matkustimme kuitenkin ensimmäisenä aamuna suomalaisten sekä adoptoimamme jenkkityttö Danan kanssa Ikeaan. Sain ostettua tavaroista, jotka tekevät huoneestani hieman kotoisemman sekä näkkileipää mahdollisen koti-ikävän varalta.

Kirjoitan tätä nyt Starbuckista ( aah god save the vanilla latte ! ), joten yhteys on hieman huono. Tänään on tiedossa ensimmäinen koulupäivä, joten ensi kerralla opiskelusta ja brittien kummallisista tavoista lisää. Alussa on kuvia kotitalostani, rapusta, huoneestani ja ikkunan näkymistä. Voikaa hyvin! - Maria-

Welcome!
Mukavaa, että eksyit tänne! Tämän blogin tarkoituksena on kertoa vähän kuulumisiani ja ajatuksiani vaihtokeväältäni 2009. Matkustan siis huomenna loppiaisena viettämään kevättä Iso-Britannian paratiisisaarelle ja siellä tietysti ihanaan Lontooseen.
Alle vuorokausi ennen lähtöä tuntuu koko ajatus vaihdosta edelleen epätodelliselta. Jännitystäkin on ilmassa yllättävän vähän, mutta sen sijaan kaikkia ihania ystäviäni tuntuu olevan ikävä jo nyt.
Kiitos kaikille, jotka olette osallistuneet erilaisiin läksiäisrientoihin riemukkaissa, vaikkakin haikeissa tunnelmissa.

Erityiskiitos ihanalle Sallalleni ja Henkelle loistavista uudenvuoden bileistä, jotka toimivat hyvin myös läksiäisinä ( ja terveisiä molemmille Panaman auringon alle...), Annalle sitkeästä ja pitkäpinnaisesta muuttoavusta sekä Jaakolle kamerapelastuksesta.
Ja Kiitos kaikista ihanista läksiäislahjoista ja sanoista!

Lontooseen meitä matkustaa nyt siis neljä samasta koulusta, joten suomen kielen kaipuun ei ihan heti pitäisi yllättää, vaikka muita yllätyksiä on varmasti luvassa. Vaihtoa onkin ehditty jo kuvata yhiksen (yhteiskuntahistorian opiskelijat) seuramatkaksi. Perillä meitä odottaa yksi Euroopan parhaista yliopistoista, University College London ja siellä laitoksena School of Slavonic and East European Studies.

Seuraavan kerran osaan ehkä kertoa enemmän... Muistakaa kirjoitella kuulumisianne ja Tervetuloa käymään Lontoossa ( http://www.easyjet.com/ )

XOXO Maria