Iso Beni
Viimeksi kirjoitin ihanasta viikonlopusta, mutta valitettava totuushan on, että suurin osa viikosta on kuitenkin arkipäiviä. Ja näin vaan on käynyt, arki on saapunut myös Lontooseen ! Noh, ehkä kuitenkin vielä hieman jännittävämpi arki kuin kotona Suomessa. Olen ollut täällä vasta hieman yli viikon, mutta aika tuntuu paljon pidemmältä ja olen sopeutunut hämmästyttävän hyvin. En enää eksy koulumatkalla, tiedän mistä ruokakaupasta saa ruisleipää ja mihin aikaan kannattaa suunnata salille välttääkseen ruuhkan. Olen jopa oppinut käyttämään koulun kirjaston täysin päätöntä hakusyystemiä ja UCL:n byrokraattista ilmoittautumisjärjestelmää. Rutinoituminen perusasioissa tuo kuitenkin turvallisuutta, ja jännitystä voi sitten hakea vapaa-ajalta enemmän. Kaiken uuden opetteleminen on vienyt tähän asti aikalailla voimat, ja olen nukkunut kevyesti 12 h yöunia.
Luennot tosiaan alkoivat tällä viikolla todenteolla. Olen keskittynyt opiskelemaan lähinnä Venäjän ulko- ja talouspolitiikkaa. Luennot ovat ammattitaitoisuudessaan olleet todella mielenkiintoisia. Opettajat ovat aidosti kiinnostuneita opiskelijoista, ja luennoilla on paljon keskustelua. Yliopistossa täällä oppii väittelemään, argumentoimaan ja perustelemaan mielipiteensä. Suomessa luennot kun ovat yleensä tutkijoiden yksinpuhelua. Olin tänään muun muassa juomassa teetä erään professorin vastaanotolla ja keskustelemassa Suomen ja Venäjän turvallisuuspoliittisista ristiriidoista. Vastaavalaisia inspiroivia keskusteluja harvoin löytää kotimaasta. Olen kuullut kaikenlaisia villejä tarinoita vaihto-opiskelun helppoudesta. Ainakin täällä näyttää kuitenkin siltä, että kurssien suorittamiseksi joutuu tekemään vähintään tuplaten töitä.
Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, ei elämä täällä ole pelkkää opiskelua. Punta on ennätysalhaalla ja paikalliset alennusmyynnit loppusuoralla, joten kortti vinkui toissapäivänä Oxford Streetin kaupoissa oikein urakalla. Lauantaina aiotaan koluta tanskalaisen Christinan kanssa Second Hand kauppoja. Lontoolaisten pukeutumista on muuten hauska seurata. Tyylejä löytyy laidasta laitaan, mutta yhteinen nimittäjä tuntuu olevan alipukeutuminen. Täällä tosiaan on ollut useimpina öinä pakkasta, mutta jopa paikalliset lapset saattavat kulkea shorteissa kouluun. Ja talvijalkineet, jos niitä on ikinä käytetty, on siirretty ballerinojen tieltä kaappiin ajat sitten.
Toinen huomioni lontoolaisissa ja briteissä on heidän uskomaton mielenkiintonsa julkisuuden henkilöitä kohtaa. Tämä koskee tietysti erityisesti kuninkaallisia, joista varsinkin prinssi Harry on ollut kyseenalaisten kommenttiensa vuoksi viime päivät lehdistön hampaissa. Joka päivä ilmaisjakelulehdissä on myös tarkat raportit siitä, ketä julkkiksia on nähty edellisenä päivänä ja missä ( Minnie Driver oli eilen ostanut lastenvaatteita Notting Hillistä ja Tom Cruise oli nähty ostoksilla Leicesterillä). Täällä on myös julkkisten oma Big brother, josta en tosin tunnistanut yhtään talon asukasta. Olisi vaikea kuvitella vastaavaa Suomessa. Toisaalta Suomihan on maa, jossa eduskunnan puhemies salaa suhteensa kaksi vuotta ja entisen presidentinkin poika onnistuu menemään salaa naimisiin. The Times muuten noteraasi Olli-Pekka Kallasvuon yli aukeaman jutulla alkuviikosta, jossa käsiteltiin myös suomalaisuutta.
Olen kävellyt paljon ympäri tätä ihanaa kaupunkia, ja käynyt kiertelemässä nähtävyyksiä vaihtareiden kanssa. Viikonloppuna olisi tarkoitus hieman tehdä ruokaa yhdessä, käydä markkinoilla ja lähteä hieman tutustumaan yöelämään lisää. Vaikka kaupunki hurmaa edelleen, on mulla ikävä teitä ihania ystäviä. Muistakaa, että ootte mielessäni.
Best Regards, Maria
No comments:
Post a Comment