Nanna "toisella puolella jokkee"
Kulunut viikonloppu oli varmasti yksi hauskimmista tähänastisista täällä Lontoossa. Sen takasivat ihanat suomalaiset vieraani. Kouluviikosta suhteellisen väsyneenä aloitin viikolopun perjantaina tapaamalla suomalaista kaveriani Thomasta, joka oli Lontoossa tapaamassa entisiä opiskelukavereitaan Bristolista. Oli hauska vaihtaa kuulumiset pitkästä aikaa ja tutustua Thomaksen kaveriin Kristianiin. Koska kiinalainen uusi vuosi lähestyy, valitsimme illanviettoon paikan Chinatownista.
En ole aikaisemmilla Lontoon vierailullani käynyt siellä, mutta kokemus vastasi odotuksiani melko hyvin. Hieman ylihinnoiteltua, mutta hauska kokemus! Pojat tilasivat aitoa ankkaa, jota minäkin pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni! Ensi viikonloppuna Chinatownissa järjestetään uuden vuoden kunniaksi isot juhlallisuudet, johon olemme suunnitelleet vaihtariporukalla suuntaavamme.
Lights of Chinatown
Boys with The Duck
Hauskan perjantain jälkeen odotin kuitenkin lauantaita malttamattomana. Syykin oli selvä- rakas ystäväni Nanna tuli vierailulle opiskelukaupungistaan Brightonista. Lauantai Nannan kanssa sisälsi sushia, pitkiä keskusteluja sekä käynnin Design Museossa. Kuuluisa museo oli kuitenkin yllättävän pieni ja sisälsi tällä hetkellä vain 2 erikoisnäyttelyä. Hussein Chalayan ensimmäinen varsinainen Iso-Britannian näyttely oli kuitenkin ehdottomasti viiden punnan sisääpääsyn arvoinen. Illalla kävimme tutustumassa yhteen Lontoon kuuluisimmista yökerhoista, The Fabriciin, joka osoittautui ainoastaan yllättävän pieneksi teknoluolaksi. Vierailu jäi siis lyhyeen, mutta "tulipahan nähtyä".
Kun sunnuntai vielä jatkui Brick Lanen markkinoilla, josta Nanna löysi ihailemansa suomalaisen suunittelijan kaulakorun parilla punnalla ja vielä itse suunnittelijan tiskin takaa - oli viikonloppu lähes täydellinen. Vaikka olen tutustunut täällä ihaniin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, ei hetkiä ystävien kanssa korvaa mikään. Ja koska Nannalla on jo pidempi kokemus tästä maasta ( ja muuten täydellinen aksentti ), oli hauskaa päästä puimaan brittien erikoisuuksia yhdessä.
Koska Nanna asuu pienemmässä Brightonin kaupungissa, keskustelimme viikonloppuna jonkin verran turvallisuudesta. Kun Lontoossa asuu noin 7 miljoonaa ihmistä, ja SuurLontoon alueella lähes 12 miljoonaa, on selvä, että asia tulee huomioida tarkemmin kuin kotona Suomessa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että varsinkin syrjäisemmillä seuduilla sattuu ampumavälikohtauksia, ryöstöjä ja joukkotappeluita. Kertaakaan en ole kuitenkaan tuntenut oloani täällä turvattomaksi tai edes nähnyt mitään ikävää.
Olen tietysti onnekas, kun asun niin turvallisella alueella, ja meitä on aina iso porukka kulkemassa samaa matkaa kotiin iltaisin. Yksin täällä ei tulisi mieleenkään silti liikkua myöhään. Uskon kuitenkin, että tämä on huomattavasti turvallisempi suurkaupunki kuin useat muut. Britit ovat ottaneet nämä asiat omakseen varsinkin parin vuoden takaisten terrori-iskujen jälkeen. Esimerkiksi eilen koulun juhliin mennessämme kuljimme kaikki metallinpaljastimien läpi, laukkumme tutkittiin ja henkilökorttien aitous tarkastettiin laitteella. Koulun ohjeistus turvallisuuteen liittyen olikin " Pitäkää hauskaa, nauttikaa ja olkaa aina yhdessä". Tämä on mielestäni hyvä pitää mielessä.
Mutta iloisempiin asioihin. Teimme pitkän kävelyn tänään ruotsalaisen Helenan kanssa -ja uskokaa tai älkää- Hyde Parkissa kukkivat jo osa kukista. Kevät on täällä!
-Maria-
No comments:
Post a Comment