My London

On aika kirjoittaa viimeisen kerran tähän blogiin... Puoli vuotta alkaa nyt olemaan ohi, ja huomenna on aika lentää Suomeen. Voin liioittelematta sanoa, etten tule koskaan unohtamaan viimeisiä kuukausia ja ihmisiä, joita olen tänä aikana tavannut. Kun tammikuun kylmyydessä ensimmäisen kerran näin pikkuruisen huoneeni, yritin etsiä lähikauppaa ja eksyin koulun käytävillä, en olisi ikinä osannut arvata mitä kaikkea tämä ajanjakso tuo mukanaan. Olen tutustunut mitä mielenkiintoisimpiin uusiin ihmisiin, saanut sydänystäviä ja oppinut itsestäni uskomattoman paljon. Samaan aikaan olen saanut toisen kotikaupungin. Pidin Lontoosta aikaisemminkin, mutta nyt voin helposti kutsua sitä kodikseksi.

Eikä minun Lontoo ole enään pelkästään Big Ben, Oxford Street ja Buckinghamin palatsi. Lontoo tarkoittaa nyt lauantaiaamuja Notting Hillissä, sunnuntai iltoja Brick Lanen markkinoilla ja BBC:n säätutkaa. Lontoo on lukuisia puistoja, Pret a Mangerin salaatteja, Yo Sushin maanantai alennuksia, Idän pikkuputiikkeja ja Boroughn ruokamarkkinoiden maistiaisia. Se tarkoittaa aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja, tanssimista jalat kipeiksi ja taiteilua kaksikerroksisen yöbussin portaissa. Soutuveneet Regent Parkissa, Calenodian Roadin kuuma grilli Kigs of Leonin soidessa taustalla, metrojen ruuhka-ajat, circuit trainingin yhdysvaltojen armeijasta tyylinsä omaksunut ohjaaja, lukuisat kirjapinot ja essee deadlinet sekä Covent Gardenin katusoittaja tähtitaivaan alla. Naurua, kyyneleitä ja loputtomia vitsejä. Kaikkea tätä, ja niin paljon muuta Lontoo merkitsee tällä hetkellä. Kun ystäväni Antti lähetti viestin kotiin palattuaan, ettei Lontoota parempaa paikkaa taida tällä hetkellä olla, en voinut pistää vastaan.


Tanssia osan kaveriporukasta kanssa

Eniten tulen kaipaamaan kuitenkin ihmisiä. Kaikkien vaihtorellestystarinoiden jälkeen en olisi uskonut, että oikeasti tulen tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa on kevään aikana tullut jaettua niin ilot kuin surutkin. Ydinporukan kanssa onkin varattu jo reunion Amsterdamiin heinäkuun loppuun. On helpottavaa, ettei lopullisia hyvästejä ole tarvinnut kaikkien kanssa siis jättää. Monet laskevat jo päiviä...

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todella kiva päästä nauttimaan Helsingin kesästä, varsinkin nyt kun siellä on odottamassa monia mielenkiintoisia uusia projekteja ja ihanat ystävät. Viimeiset päivät vierähtivät Taikan täällä vieraillessa ja Nannan toisessa kotikaupungissa Sunningdalessa kyläilemällä, sekä viimeisiä hyvästejä jättäessä ja museoita kolutessa. Ensimmäinen vaihdon vastoinkäyminen taitaa olla eilen alkanut laaja underground lakko, joka asettaa haasteensa viimeisille vierailuille sekä kentälle pääsemiselle.

Loppuun voisin lainata vielä ystäväni Nooran Australian vaihtoblogin päättänyttä kysymystä. Oletteko koskaan kuulleet, että joku katuisi vaihtoon lähtemistä? En minäkään.

Kiitos, että olette lukeneet tätä blogia ja muistaneet minua eri tavoin kevään aikana.
Pian nähdään!


Kew Gardensin helteissä.

-Maria-

Paris, oh Paris

Eiffelin hieman mauton, mutta ah niin ihana iltavalaistus

Taas oli aika vaihtaa maisemaa hetkeksi, kun toukokuun viimeiseksi viikoksi suuntasin kanaalin ali Pariisiin tapaamaan ystäviäni Outia ja Katjaa. Edeltävä viikonloppu Lontoossa oli yksi elämäni mieleenpainuvimmista juhlineen, hyvästeineen ja kesäpicnikkeineen, enkä tainnut edes lähtiessäni ymmärtää, kuinka helppoa maan vaihtaminen täältä saarelta käsin on. Kotiovelta matka Katjan halaukseen Gare du Nordille kesti junalla noin kaksi tuntia.

Pariisissa oli aikaa hektisen Lontoon vaiheen jälkeen aikaa rentoutua ja nauttia ystävien seurasta oikein kunnolla. Koska Pariisi oli päällisin puolin tuttu kaupunki entuudestaan, jätin perusnähtävyydet suosiolla väliin, ja keskityin aistimaan tunnelmaa ja nauttimaan auringosta. Kun tytöillä oli opiskelukiireitä, kiertelin museoita ja istuskelin katukahviloissa ( Outin mukaan samoissa kuin Hemingway ), eikä näiden kahden kaupungin tunnelmien eroa ole helppo kuvailla.

Tyylikkäiden ja eleganttien pariisilaisten seurassa britit tuntuivat... noh, kovin briteiltä. Kaupungin kauneus vei helposti mennessään. Punnan ostoksille suosiollisen kurssin jälkeen Pariisi tuntui kuitenkin harmittavan kalliilta, ja hieman yllättävästi tuloerot näkyivät siellä enemmän kuin Lontoossa. Kodittomia ja kerjäjäisiä näkyi oikeastaan joka kulmassa, joka oli hätkähdyttävää, sillä Lontoossa kerjääjiä, eik edes kodittomia (vaikka heitä toki miljoonakaupungissa on) näe juuri koskaan. Huonossa asemassa olevilla on mahdollisuus hankkia rahaa myymällä Big Issue-nimistä hyväntekeväisyyslehteä, josta he saavat pitää myyntitulot. Myyjäksi pitää hakea lupaa, ja näin heihin voidaan pitää jonkinlainen yhteys. Ilmeisesti sama lehti tekee huumeidenvastaista työtä, ja osa myyntituloista pyritään antamaan esimerkiksi elintarvikkeina ja lääkkeinä.

Kahtena päivänä matkustimme myös Pariisin ulkopuolelle, Outin kanssa vietin päivän pienessä maalaiskylässä Givernyssä, jossa sijaitsee Monetn kotimuseo. Kuuluisat japanilaiset puutarhat olivat juuri niin kauniita, kun osasin kuvitella, ja se kuuluisa lummelampikin löytyi- tosin ilman lumpeita tähän aikaan vuodesta. Turisteja oli Givernyssä (niinkuin koko Pariisissa) ihan kiitettävästi, mutta taidettiin olla Outin kanssa ainoat, jotka eivät kuuluneet johonkin eläkeläisryhmään.


Monetn puutarhassa

Katjan kanssa vietettiin päivä Versaillesin linnassa, joka sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Pariisista. Historianopiskelijoille linna oli luonnollisesti elämys, vaikka mahtipontisuus, puutarhat ja kultaukset saivat välillä huvittavia piirteitä. Yleissivistystä myös koeteltiin, kun koitettiin pistää Ludvigit järjestykseen.

Kun aurinko suosi, keskityimme lopun lomaani kiertelemään puistoja ja nauttimaan säästä, unohtamatta perjantai-iltaa Montmartella, extempore juhlia Riemukaarella ja lauantai-illan viettämistä valtsikatyttöjen Annan ja Saaran kanssa. Kävimme myös äänestämässä Pariisin suurlähetystössä, jossa oli kieltämättä tunnelmaa. Ranskassa tunnuttiin olevan muuten enemmän hereillä vaalien suhteen, Lontoossa en ole nähnyt vielä yhtä ainutta vaalimainosta. En siis ihmettelisi, jos täällä tehdään valitettavasti kaikkien aikojen huonoin tulos äänestysprosentissa, kuten joissakin lehdissä on ennustettu.

Ehdoton lempikauppani Pariisissa - herkkukauppa Laduree, johon sai
jonottaa sisään. Lontoossa on sama liike pienempänä versiona, mutta jotenkin tuliaiset
tuli kuitenkin ostaa alkuperäisestä... Varsinkin pakkaukset ovat valloittavia (maussakaan ei ole valittamista.. ).



Ihanat oppaani

Parasta lomassa Pariisin tunnelman lisäksi oli hyvien ystävien kanssa vietetty aika. Outin ja Katjan kanssa olemme jakaneet vaihdossa olemisen kokemusta samaan aikaan, joten ajatusten, kokemusten ja tuntemusten vaihtaminen tuntui hyvältä. Hyvästien jättö oli haikeaa, mutta Kings Crossin asemalla tiesi palanneensa kotiin taas.

- Maria -

Aloha!

Hawaiji bileiden herkullinen hedelmävati

Kesälomasta tuli totta viime viikolla, kun viimeinenkin tentti tuli suoritettua - toivottavasti ainakin kohtuullisella menestyksellä. Jälkikäteen voi todeta, että tentit eivät huippuyliopistossa olleet sen vaativampia kuin Helsingin yliopistossakaan. Vaikka aikaa oli käytettävissä vähemmän, valinnanvaraa kysymyksissä riitti ja ne olivat aiheiltaan melko yleisluontoisia. Mielenkiintoista saada arvostelutulokset sitten aikanaan. Ennen Suomeen paluuta on tiedossa kuitenkin aikaa melkein kokonainen kuukausi nauttia kesälomasta täällä Lontoossa ja lähiseuduilla. Yhtä pitkää kesälomaa en ole tainnut viettää yli viiteen vuoteen, joten ajatukseen tottuminen on vienyt ensimmäiset päivät ja lähdön tunnelman voi jo aistia. Osa vaihtareista kun on jo palaamassa kotiin, ja vaikka hyvästien jättö on haikeaa, ei sitä voi seuraavina viikkoina välttää.

Yksi kevään odotetuimmista illoista seurasi kuitenkin tenttien jälkeisenä lauantaina, kun lähes koko porukka kokoontui Calenodian Roadille (niin, taas sinne.. ). Toogat kuitenkin vaihdettiin hula hula hameisiin ja viini pina coladaan, kun teemaksi oli sovittu Hawaiji. Illan isännät olivat panostaneet juhliin taas ihailtavasti, mukana menossa oli muun muassa puhallettava palmu ja tanssilattialla sinkoili rantapalloja.

Honolulu?

Rajaton vapaa-aika tarkoittaa myös sitä, että vihdoin on aikaa tehdä kaikki ne asiat, joita keväällä kirjaston pimeydessä suunnitteli. Todennäköisesti aika ei riitä kuin murto-osaan, sillä kirjoittamastani to do -listasta tuli hämmentävän pitkä. Listaan kuuluu lukuisia museoita ja puistoja, mutta myös arkisempia asioita ja perus brittiläisiä tapoja, joita aion vielä testata. Aloitin listan alkupäästä maanantaina vierailemalla Lontoon eläintarhassa. Regent Parkin pohjoisosassa sijaitsevaa puistoa mainostetaan yhtenä Euroopan hienoimmista, mutta Korkeasaareen verrattuna London Zoo oli melkein mitättömän pieni. Eläimet olivat kuitenkin hyvin hoidettuja ja puisto rauhallinen. Puistoon saattoi myös kulkea kanaalin vartta veneellä, joka oli hauska kokemus.


Happy Feet


Lion King


Nemoa etsimässä

Parlamenttia ravistellaan tuoreimmalla skandaalilla, jossa kansanedustajien kulukorvaukset ovat joutuneet syynin alle. Säännöt ovat olleet varsin väljät, ja veronmaksajat ovat olleet riemuissaan kun julkisuuteen on tippunut tietoja, joiden mukaan heidän rahoillaan on kustannettu kansanedustajille kaikkea aikuisviihteestä maatilojen hoitoon. Kaksi ministeriä erosi viime viikolla, ja eilen erostaan ilmoitti parlamentin puhemies Michael Martin. Puhemiestä ei ole Britanniassa erotettu yli 300 vuoteen, joten kohu on ollut maan ykkösuutinen jo viikkoja - luonnollisesti "laulaja" Peter Andren ja povipommi Jordanin avioeron rinnalla.

Ilmat täällä ovat olleet erittäin vaihtelevat, mutta kunnon lämpimiä säitä vielä odotellaan... Ehkä ensi viikonloppuna jo?

- Maria -

Mayday !

Ihanat naiset rannalla

Kun vapusta on alkanut pikkuhiljaa toipumaan on aika yrittää ehtiä päivittämään blogia ja muistelemaan viime viikkoja. Aivan, viikoista puhuttaessa voitte arvata, että vappu Lontoossa vedettiin pitkän kaavan kautta. Itse päivää täällä ei varsinaisesti juhlita - työväenjuhlasta on ehkä kuultu jossain yhteydessä ja samoihin aikoihin vietetään paikallista pyhää - Bank Holidayta, mutta muuten arkeen juhla ei vaikuta.

Lontoossa asuu melko paljon suomalaisia, joilla on aktiivista yhteistä toimintaa. Kun ensimmäisenä viikonloppuna luulin olevani Ikean näkkileivän varassa, olen kevään aika löytänyt Lontoosta skandinaavisen ravintolan, suomalaisen kahvilan, baarin ja kirkon. Lähikaupasta saa hapankorppuja, Pandan lakuja ja jääkiekkoa katsotaan baarissa Lapin Kullat kourassa. Koti-ikävä ei siis ainakaan kansallistunteen puutteesta jää kiinni. Vapun juhlintakin aloitettiin täällä jo viikkoa ennen varsinaista päivää Hamstedt Heathin suomalaisella pinikillä, joka osui sopivasti Riikan vierailun yhteyteen. Kauniille luonnon tilassa olevalle nummelle oli kerääntynyt noin 300 suomalaista lakkipäätä ja iltaa jatkettiin Tommi Läntisen tahdissa suomalaisten kansoittamassa pubissa.

Riikan vierailun jälkeen ehdin opiskella aktiivisesti (?) pari päivää, ennen kun aloin vastaanottamaan lukiokavereita varsinaiseen vapun viettoon. Vuosi sitten Ullanlinnanmäellä päätimme vakiintuneella tyttöporukalla seuraavan vapun vietettävän Lontoossa. Koska suurin osa meistä on asunut viimeisen vuoden aikana ympäri maailmaa, en tiedä uskoimmeko itsekkään suunnitelman toteutumiseen. Niin kuitenkin lähes koko porukka saapui Lontooseen-osa lentokoneella ja osa junalla - luonnollisesti ylioppilaslakit päässä!

Vappuun tytöillä sisältyi luonnollisesti kaupunkiin tutustumista, museoita ja ostoksia, mutta ehdoton kohokohta oli perjantain piknik Regent Parkissa. Paikalle kutsuttiin muitakin vaihtariystäviämme, ja loppujen lopuksi kasassa oli noin 30 henkinen kansainvälinen porukka, joista osassa seilori-henkiset hattumme herättivät huvittuneisuutta. Ilma suosi meitä ja ilta jatkui useimmilla aamuun asti kuten kunnon vappuna pitääkin. Unohtumaton päivä!


Piknik-tunnelmaa


Leivokset Harrodsilta


Polkuveneet oli ahkerassa käytössä

Tyttöjen vierailun jälkeen on ollut aika keskittyä kouluun, sillä tenttiurakkani alkoi tänään. UCL aloittaa tentit aikaisemmin kuin muut brittien yliopistot, joka sopii mainiosti, koska loppukeväälle jää enemmän vapaa-aikaa. Täytyy myöntää, että ensimmäinen tentti täällä jännitti aika lailla. Paikalliset käytännöt kun on tehty harvinaisen monimutkaisiksi ja aamulla meinasi tulla tedareita ikävä. Tenttipaikat on osittain siroteltu pitkin kaupunkia ulos campus-alueelta. Oma tämän aamuinen tenttini oli metromatkan päässä turistialueella, ja vaikka olin paikalla hyvissä ajoin turistien läpi rynniminen ja eksyminen meinasivat tehdä tenttiaikeistani turhia. Luonnollisesti henkilötodistukseni oli tenttivalvojan mielestä vääränlainen, enkä ollut printannut tenttiaikatauluani mukaan asiankuuluvasti (miksi ihmeessä ne sen halusivat?).

Puhelimeni laitettiin siististi muovipussiin (ei, älkää kysykö, miksi) ja tämän jälkeen allekirjoitin todistuksen, jossa vakuutin ymmärtäväni, mitä seuraamuksia plagioinnilla voi olla. Nämä ottavat plagioinnin muuten huomattavasti enemmän tosissaan kuin Helsingin yliopistossa. Esimerkiksi jos kirjoittaa kurssilla esseen, ja vastaa kokeessa samasta aiheesta samoin johtopäätöksin, saattaa jäädä kiinni itsensä plagioinnista (!). Hmmph. Olin myös varustautunut tenttiin tuliterin lyijykynin, mutta onneksi naapuri pulpetin poika huomautti, että tenttivastaukseni hylätään näillä kynillä. Onneksi sain häneltä lainaan mustan (sallittu väri) kuulakärkikynän.

Itse tentissä oli huomattavan paljon valinnanvaraa, eikä se tuntunut kotitenttejä vaativammalta, joten voin aloittaa nyt hyvillä mielin valmistautumisen ensi viikon tentteihin. Myös tenttaattorien käytännön vaatimuksiin voin suhtautua nyt hieman ammattimaisemmin. Muuten brittien saarella ei mitään uutta, kovasti ollaan huolissaan sikaflunssasta. Muutamia tapauksia on maasta löydetty, mutta kun iltapäivälehden lööppi julisti, että 1/3 lontoolaisista pelätään kuolevan, oli uutisoinnissa mielestäni hieman brittiläistä liioittelun makua.

Tenttiterveisin,
Maria

Easter Holiday

Pääsiäisloma Suomessa vierähti nopeammin kuin uskalsin odottaa. Vaikka Kolmosen ratikka vei heti kättelyssä väärälle reitille ja tv-sarjojen juonen käänteet olivat hämärän peitossa, tapahtui kotiutuminen äidin helmoihin yllättävän helposti. Tämän takasivat luonnollisesti kunnon ruisleipä, mignon-munat ja ystävien näkeminen. Täytyy kyllä myöntää, että varsinaiseksi lomaksi vierailua ei voinut kutsua. Lukuisat käytännön asiat ja neljä perättäistä juhlailtaa takasivat sen, että Helsinki-Vantaalla oli väsyneempi tyttö lähtiessä kuin tullessa. Loma oli kuitenkin super hauska - kiitos kaikille osallisena olleille. Helsingistä otin kuitenkin pehmeän laskun ja matkasin ensin Riikan luo Tukholmaan pariksi päiväksi, joka toimi myös äidin ja mun yhteisenä pääsiäislomana. Vierailu sisälsi perinteisiä Stokis-aktiviteettejä kuten Moderna Museetin ja kauppahallin, mutta myös tutustumista vaihtarielämään Ruotsissa. Ainakin voin todeta, että Riikan asunto oli VALTAVA mun Lontoon kämppääni verrattua.. Noh, tähän ei tosin paljoa vaadita...


Matkalla Moderna Museetiin.

Aina yhtä ihana Tukholma

Lontoossa odotti entistäkin pidemmälle ehtinyt kevät ja vihdoin kokonaan vihreä kaupunki. Monella tapaa tuntui, että palasi kotiin. Jännittävä ja pelottava ajatus, joka varmasti on monelle vaihtarille tuttu. Loma Suomessa, Riikan vaihtarielämään tutustuminen sekä Antin meidän Lontoon ajasta koulun lehteen kirjoittama artikkeli vaihdosta itsenäistymisrituaalina on saanut mut pohtimaan kevättäni tältä kannalta viime päivinä.

On kieltämättä totta, että normaalien arkirutiinien taaksejättäminen on ainakin mulle tehnyt hyvää. Omia valintoja, tavoitteita ja toiveita on voinut hetken katsoa ulkoapäin. Jo nyt uskallan sanoa, että Lontoo on antanut mulle todella paljon. Olen toki oppinut itse kaupungista ja vieraasta kulttuurista paljon sekä pitänyt hauskaa sydämeni kyllyydestä, mutta samalla huomaan katsovani kotikaupunkiani Helsinkiä monella tapaa uusin silmin.

Lontoossa on tällä viikolla nautittu reippasti yli +20 asteen lämpötiloista melkein joka päivä. Olen aloittanut tentteihin lukemisen siis pääasiassa puistoissa maaten. Huomenna saan kuitenkin Riikan tänne vastavierailulle, joten silloin on aika siirtää tenttikirjat hetkeksi sivuun... Viikon tunnelmia..

Terassilounas Calenodian Roadilla. Grillattiin kanaa ( ja itseämme ).

Toivottavasti Suomessakin saadaan pian kunnon kevät!

Maria

The Royal Castle of Windsor

Linna puiston suunnasta

Kun viime keskiviikkona kaupunki täyttyi G20-kokouksen myötä hälytysajoneuvojen ja poliisihelikopterien äänistä, päätimme suunnata maaseudun rauhaan ja samalla juhlistaa hieman Antin synttäreitä. Puolen tunnin junamatkan päässä Lontoon Paddingtonilta sijaitsee viehättävä Windsorin kylä, joka on erityisen tunnettu kuninkaallisesta linnastaan. 900-vuotta vanha pytinki on maailman suurin asuttu linna, ja kuningatar kuulemma pitää tätä varsinaisena kotinaan Buckinghamin palatsin sijaan. Koska linnan sisäänpääsymaksu oli varsin suolainen, päädyimme ihastelemaan sitä ulkopuolelta ja kävelemään linnan puistoalueella.

Toinen kylän nähtävyyksistä on Etonin yksityiskoulu, joka toimii sisäoppilaitoksena 13-18-vuotiaille pojille. Kuninkaallinen perhe on tunnetusti suosinut koulua ja 19 britanian entistä pääministeriä on valmistunut Etonista, joukossaan muun muassa Harold Macmillan ja William Pitt. Kuvitteellisten hahmojen joukosta ainakin James Bond on kuulemma käynyt Etonin - mene ja tiedä.

Kylästä on kuitenkin muodostunut melko moderni pikkukaupunki, jonka läpi Thames virtaa. Kävimmekin veneajelulla, josta pääsimme ihastelemaan Windsorin kuuluisaa laukkarataa ja joen varren pytinkejä. Kunigasperheen lisäksi Winsorin lähikaupoissa voi kuulemma törmätä esimekisi Sir Elton Johniin tai Natalie Imbrugliaan, jotka ovat ostaneet sieltä talot. Loppureissu menikin terassikautta availlessa ja aurigosta nauttien ja Lontooseen palatessa kokoustunnelma oli selvästi rauhoittunut.

Mielenosoitukset olivat paikalla olijoiden mukaan sujuneet yllättävän rauhallisesti, vaikka kolonuhrilta ei vältytty. Kokouksen poliittinen anti jäi loppuviikon uutisoinnissa brittimedialle tyypilliseen tapaa muiden skandaalien varjoon. Suurimmat lööpit ovat julistaneet Michelle Obaman halausta kuningattaren kanssa, J.K Rowlingin aiheuttamaa Harry Potter-maniaa maailman johtajissa ( ymmärrettävästi Rowling oli kutsuvieraiden joukossa keskiviikon illallisella ) sekä Jamie Oliverin suunnitteleman menun saloja... Nopeita uutisoinnissa kuitenkin oltiin, sillä kun Brown ja Obama tapasivat Downing Streetillä keskiviikko aamuna, olivat kuvilla varustetut lehdet ostettavissa jo kello kymmenen aikaan.

Windsorin kujat


Windsorin Thames oli kansoitettu sadoilla joutsenilla, jotka olivat luonnollisesti
kylän haltijan, kuningattaren, omistamia.


Tytöt turistiveneajelulle lähdössä

Huomenna astelen Helsinki-Vantaalle pääsiäisloman merkeissä. Melko jännittävää ja vaikka loma on varattu aikalailla käytännön asioiden hoitoon, on hienoa päästä näkemään kaikkia. Myös saunalle, hesarille ja puoli yhdeksän uutisille aion varata aikaa. Viimeinen kulunut viikonloppu oli varsin railakas Lontoossa Nooran ja tampereen tyttöjen vierailun merkessä, joten pieni hengähdys Lontoosta lienee paikallaan.
Nähdään siis pian !
-Maria-

Holiday and G20 atmosphere...

Loma!

Nyt se tosiaan on virallista, viimeisetkin esseet on palautettu ja edessä pari viikkoa rennompaa oleilua ennen tentteihin lukua. Loma on alkanut juhlien merkeissä. Vielä jakson ollessa käynnissä osallistuimme laitoksen Spring Ball-juhliin oikeastaan tietämättä etukäteen, mistä oli kysymys. Epäilimme kuitenkin jotain suomalaisten sitsien vastinetta, joka pitikin aika hyvin paikkansa. 20 punnan lipun hinnalla saimme rajattoman määrän ruokaa ja juomaa, kuuntelimme muutaman puheen ja tanssimme jälleen jalat kipeiksi. Virallista ohjelmaa oli kuitenkin vähemmän kuin suomalaisilla sitseillä, eikä juomalaulukulttuurista ollut tietoakaan. Erävoitto siis akateemisille pöytäjuhlille.

Kevään tuulet ovat tuoneet jälleen odotettuja vieraita Lontooseen. Ensin Abu Dhabista saapui rakas ystäväni Anni alle vuorokauden pikavisiitille. Jälleennäkeminen oli lyhyydestään huolimatta kuitenkin unohtumaton, yllättävän paljon ehtii 12 tunnissa! Hieman vierailu meinasi venähtää, mutta onneksi taksi kiidätti Annin Hethrowlle viime hetkellä. Annia seurasi koulukaverini Katja Pariisista, jonka kanssa pariin päivään ehdimme kiertää uskomattoman määrän nähtävyyksiä ja puistoja. Uutena museona minulle tuli tutustuttua Tate Britainiin, joka sisältää kattavan kokoelman brittiläistä taidetta. Jälleen tuli kiiteltyä Lontoon museoiden maksuttomuutta. Koska Katja on vaihdossa Ranskassa, oli myös mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia opiskelijaelämästä kanaalin molemmin puolin. Tärkein tuli myös suoritettua - pöydälläni odottavat junaliput Pariisiin toukokuulle.

Eilen saattelin kotimatkalle vielä vanhat ratsastuskaverini Mariannen ja Tuijan, joille sain kunnian toimia oppaana viikonlopun yli. Jälleen ohjelmassa oli ihania kahviloita, ravintoloita ja brittien kansantalouden piristämistä ostosten merkeissä. Tytöt pääsivät myös näkemään vilauksen vaihtarielämästä, kun Calenodian Roadilla juhlittiin taas - tällä kertaa merirosvo-teemalla. Kaikkien ystävien näkeminen on saanut mut hyppimään tasajalkaa innosta, ja samalla on ollut mielenkiintoista katsoa tämänhetkistä kotikaupunkia hetken toisten silmin. Lomailijoilla kun on tapana havaita seikkoja Lontoosta, joille itse olen jo arjen pyörityksessä ummistanut silmäni.

Kaupungissa eletään tällä hetkellä varsin mielenkiintoisia aikoja huomenna alkavan G20-kokouksen takia. Muun muassa Obaman ensimmäinen Euroopan vierailu presidenttinä kiihdyttää ymmärrettävästi tunteita, ja olen odottanut mielenkiinnolla miten turvajärjestelyt tulevat näkymään. Odotettavissa on ennennäkemättömän suuret mielenosoitukset ja vaikka niiden oletetaan keskittyvän lähinnä ympäristöasioihin, ei terroristi-iskut kokeneessa kaupungissa oteta tätä kevyesti. Suurin osa neuvotteluista keskittyy liike-elämän keskukseen, Cityn kaupunginosaan. Siellä pankkiireita on on jo ohjeistettu jättämään puvut kotiin ja suurimpien toimistojen ympärille on linnottautunut vartijarivistö. Pukumiesten kun oletetaan olevan oiva protestien kohde. Ja jo tänään on ollut havaittavissa runsaasti siviilipoliisiautoja liikenteessä...

Hieman kuvia viime viikkojen tapahtumista...


Spring Ballin coctail osuus


Ja tunnelmaa tanssilattialta..


Annin ja Marian jälleennäkeminen aurinkoisessa Lontoossa!

Kokoustunnelmissa, Maria

Spring !

Tanskalaisen kaverini Christinan tallentama otos Regent Parkista

Viimeistään nyt voi todeta kevään rantautuneen brittien saarille, viime päivinä lämpötilat ovat liikkuneet +15 ja +17 välillä. Kerrassaan loistavaa! Jos shortseja näkyi liikenteessä jo viisi astetta sitten, ovat hullut lontoolaiset viimeistään nyt kaivaneet flip flopit kaapeistaan. Itse olen sentään pitänyt kevättakin päällä ja kaulahuivin tiukasti kaulassa. Kaupungin luonne tuntuu kuitenkin muuttuvan auringossa kokonaan. Toimistotyöntekijät ovat muuttaneet lounastapaamiset picnikeiksi, opiskelijat lukevat kirjoja puihin nojaillen ja eläkeläiset nauttivat kahvinsa puistojen lukuisilla penkeillä. Omaa puistoelämääni ovat häirinneet harmittavasti sitkeä flunssa sekä termin viimeiset koulurutistukset ja deadlinet. Aivan, viikot ovat kuluneet niin vauhdilla, että enää viikko varsinaista koulutyötä jäljellä ennen 4 viikon pääsiäislomaa. Hui! Muutenkin tuntuu, että aika kuluu koko ajan nopeammin, jopa harmittavan nopeasti.

Intensiivisimmän opiskelujakson päättyminen tarkoittaa kuitenkin lisääntyvää vapaa-aikaa ja mahdollisuutta matkustella, jota odotan malttamattomana. Toisaalta toukokuun tenttijaksoonkin tulee varmaan aloittaa valmistautuminen viimeistään pääsiäisen jälkeen. UCL:ssä vaihto-opiskelijat käyvät pääasiassa undergraduate kursseja, vaikka Suomessa olemmekin maisterivaiheessa jo. Suurin osa kurssilaisistani on siis valmistumassa kandiksi tämän kevään jälkeen, ja he ovat alkaneet hikoilla lopputöidensä kanssa. Täällä on tapana mennä suoraan työelämään kolmen vuoden opiskelujen jälkeen, kun Suomessa lähes kaikki suorittavat siihen päälle kahden vuoden maisterin tutkinnon. Taloustilanne on johtanut siihen, että entistä useampi harkitsee maisteriopintoihin hakua, kun töitä ei ole tarjolla. Postgraduate opiskelijoita arvostetaan täällä siis huomattavasti enemmän kuin Suomessa, heille on muun muassa varattu oma tietokoneluokka sekä oleskelutilat, joihin meillä undergraduateilla ei ole asiaa. Maisteriopinnot myös maksavat huomattavasti enemmän.

Tänään uutisissa onkin ollut yliopistojen kasvava paine nostaa opiskelumaksuja. Parin vuoden takaisessa lakimuutoksessa alemman tutkinnon suorittamiseen asetettiin hieman yli 3000 punnan yläraja, jota yliopistot haluavat nyt resurssipulassaan nostaa. Maisteriohjelmissa puhutaankin sitten jo erilaisista summista. UCL:n maisteripaperi maksaa keskiarvoltaan noin 10 000 puntaa ja kalliimmissa ohjelmissa tuon summan saa tuplata. Otsikot julistivatkin tänään "keskiluokan uhkaa", ja mikäli vanhat merkit tässä mielenosoitusten luvatussa kaupungissa pitävät paikkansa, on protesteja tiedossa. Viime viikolla käytiin muuten Miss University of London kilpailut, jotka Miss London School of Economics voitti. Kilpailut päätyivät kuitenkin uutiseksi vasta siinä vaiheessa, kun 8 feministijärjestön edustajaa pidätettiin sen jälkeen, kun he olivat lukinneet itsensä kilpailupaikan ulkopuolelle polkupyörän lukoilla.

Viimeksi mainitsemani toogabileet olivat muuten varsin onnistuneet. Kaikki olivat todella panostaneet pukuihinsa, ja roomalaiset tanssivat aamuun asti. Lopuksi muutama tunnelmakuva juhlista.

Vaihtarien kesken jo käsitteeksi muodostuneen "Calenodian Roadin juhlakämpän"
isäntäväkeä. Nathalie, Daniel ja Helena.


Ja minä toogassani.

Oikein hyvää Pyhän Patrikin päivää kaikille, täällä juhlaa vietetään asianmukaisesti pubissa!

- Maria -

Lectures, Classes and Essays

Koulun kirjaston aula - kyllä kelpaa opiskella

Viimeiset viikot on mennyt aika tiukasti koulutyöhön keskittyessä, joten ajattelin kirjoittaa opiskelusta täällä muutaman sanan. Suoritan kevään aikana (noh, ainakin yritän suorittaa) 4 kurssia, joista suomalaisen järjestelmän mukaisesti tulisi kertyä 30 opintopistettä. Valitsin yhden perinteisen poliittisen historian kurssin - Fascism and Autoritarianism in Eastern Europe sekä kaksi Venäjän ulko- ja talouspolitiikkaa käsittelevää kurssia. Näiden lisäksi olen yhdellä kansaivälistä kauppaa ja rahoitusta käsittelevällä kurssilla, joka on ainakin toistaiseksi tuntunut kursseista haastavimmilta.

Kurssien suoritus muodostuu luennoista (lectures), jotka ovat kestoltaan lyhyempiä kuin Suomessa. Kerran viikossa on on luentojen lisäksi, joko pienryhmäluento (classes ) tai tutoriaali, jossa opituista asioista väitellään ja valmistellaan esseitä tai ryhmätöitä. Tämän tyyppinen opetus on osoittautunut varsin tehokkaaksi, Suomessa kun massaluentojen aiheet tuntuvat unohtuvan viimeistään Porthanian ovista ulos kävellessä. Kurssit suoritetaan loppukokeella, 1-2 esseellä sekä esitelmällä. Jokaiselle luennolle meidän odotetaan myös lukevan etukäteen artikkeleita ja kirjoja. Aluksi koin tämän melko työlääksi, mutta onneksi kurssien aiheet ovat aidosti mielenkiintoisia.

Kurssien lisäksi on ollut mielenkiintoista seurata UCL:n opiskelijatoimintaa, kun aihe on lähellä sydäntä Suomessakin. Tällä viikolla oli opiskelijavaalit, ja oli hauska huomata keskustelun samankaltaisuus Suomen opiskelijapolitiikan kanssa. Yksi suurimmista teemoista oli opiskelun hinta. Osa opiskelijoista vaatii maksutonta korkeakoulutusta Britanniaan, joka vasta-argumenteissa on tyrmätty täysin mahdottomaksi ajatukseksi. Myös puolustusjärjestelmä puhuttaa ja koulussa on oltu tuohtuneita siitä, ettei UCL:n union ole ottanut kantaa Gazan tilanteeseen, vaikka kaikki muut yliopistot Lontoossa ovat sen tehneet jo viikkoja sitten.

Mulla oli myös ilo tavata taas ihania ystäviäni Lontoossa. On mielettömän hienoa, että niin moni on jo käynyt mua tervehtimässä ja niin moni on vielä tulossa. Ihanaa! Helmikuun loppuun saapui opiskelukaverini Anna, jonka kanssa haalimme kevätvaatteita ja kävimme tutkimassa Lontoon lempimuseotani Imperial War museumia. Pari päivää jäljessä saapuivat Salla ja Henkke, porukalla jatkoimme museokierrosta National Galleryssa ja söimme mahat täyteen kivoissa ravintoloissa yöelämää unohtamatta. Tässä muutama kuva vierailuista.

Maria ihmettelemässä tauluja National Galleryssa. Ja löytyihän sieltä se Gallen-Kallelakin.


Salla ja Henkke Funky Buddha nimisessä yökerhossa

Anna ja todisteita siitä, että täällä on jo kevät.

Tänään meillä on tiedossa toogabileet ja olemme valmistautuneet juhliin asianmukaisesti hankkimalla roomalaiset asut sekä runsaasti viinirypäleitä.

Romanly Yours,

Maria

The Bath

Keskuskylpylä

Esseiden kirjoitus alkoi loppuviikkoa kohti ahdistamaan siinä määrin, että päätimme porukalla karistaa Lontoon pölyt jaloistamme ja suunnata maaseudulle. Kohteeksi valitsimme hieman yli tunnin junamatkan päässä sijaitsevan Bathin kaupungin, joka on tunnettu kolmesta kuumien lähteiden ympärille rakennetusta kylpylästään. Kylpylät ovat todennäköisesti perustettu roomalaisten aikana, mutta mahdollisesti jo aikaisemmin. 80 000 asukkaan kaupunki on harvinaisen viehättävä ja kuuluu myös Unescon maailmanperintölistalle.

Meille sattui harvinaisen kaunis ilma, ja päiväretki täytti todellakin virkistävän tehtävänsä. Huokailimme yhteen ääneen kaupungin kauneudelle, räpsyttelimme valokuvia ja istuimme katukahviloissa. Kylpylöistä yksi on toiminnassa edelleen ja loput on museoitu taitavasti. Myös Jane Austen vietti kaupugissa pitkiä aikoja hakemassa inspiraatiota kirjoilleen, ja toivottomana romantikkona ymmärrän kyllä miksi. Mainitsin aikaisemmin Oxfordin tunnelman olleen epätodellinen, mutta sitä oli tämäkin kaupunki. Välillä tuntui, että kävelisi elokuvan lavasteissa tai jossakin Toscanan pienessä kylässä.

Puistoelämää

Tytöt joen varrella. Francesca ( Italia), Helena (Ruotsi) ja Barbara (Itävalta)

Jane Austen - tunnelmaa



Auringon laskun jälkeen kotia kohti

Ilmat tosiaan on alkanut suosimaan, enkä millään malta uskoa, että Suomessa vietetään parhaillaan laskiaista. Jo ennestäänkin vähäpukeiset britit ovat lämmenneistä säistä innostuneet niin, että tänään Regent Parkissa varsin yleinen näky oli shortsit ja sandaalit! Ja lämpenevillä säillä tosiaan en puhu hellelukemista, vaan esimerkiksi tänään oli +11 astetta.

Huomasin, että myös suomalaisissa lehdissä on noteerattu paikallisen median viimeisimmät tempaukset. Jokaisen lehden pääuutinen on tällä viikolla ollut entisen Big Brother tähden kuolemansairaana viettämät häät ja isyyskiista 13-vuotiaan (!) pojan lapsesta. Asiaankuuluvasti myös lähes kaikki viralliset tahot, mukaanlukien pääministeri Brown, ovat molempia "uutisia" kommentoineet.

Lumista laskiaista lukijoille!

-Maria-

Afternoon tea and musical

Äitini kävi lyhyellä vierailulla Lontoossa tällä viikolla ja päätimme käyttää ajan tehokkaasti tutustuen muutamaan perinteiseen Lontoon aktiviteettiin. Aloitimme musikaaleilla. Jos Lontoo on kuuluisa elokuvistaan, on se sitä myös musikaaleistaan. Kaikki suurimmat musikaalit pyörivät lukuisissa eri teattereissa taukoamatta ympäri vuoden ja valinnan varaa riittää. Lippujen hinnat eivät ole ihan halvimmasta päästä, ja mikäli mielii yleisöön tiettynä päivänä tai viikonloppuna, kannattaa varaus tehdä hyvissä ajoin. Saman päivän näytöksiin lippuja saattaa kuitenkin saada edullisestikin pienistä Leicester Squaren kojuista. Samaa taktiikkaa toteutimme mekin ja muutaman tunnin varoitusajalla ostimme liput saman illan näytökseen.

Valitsimme musikaalin nimeltä The Wicked, josta olin kuullut paljon kehuja. Tarina perustuu löyhästi Gregory Maguiren kirjaan Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot. Lyhyesti tarina pyrkii kertomaan, miksi ihmemaa Ozin velhosta tuli paha. Ja turhaan ei ole Lontoon musikaaleja kehuttu, sillä kyseessä oli todellinen spektaakkeli. Mieleenpainuvinta oli seurata yleisön eläytymistä tarinaan ja loppu aplodeissa koko teatteri nousi seisomaan. Syystäkin.

Ihmemaa Ozin epätodellisesta maailmasta jatkoimme seuraavana päivänä lähes yhtä epätodelliseen maailmaan - teehuoneeseen. Teen sanotaan olevan briteille yhtä kuin herkuttelu ranskalaisille. Sen rakastaminen on yhteistä kaikille. Olin toki arvellut iltapäiväteen olevan ainutlaatuinen kokemus, mutta kyseessä oli kyllä varsinainen näytös. Tarjoiluihin ei siis kuulunut pelkästään tee, vaan kerrosvadilla pöytään kannettiin skonsseja, teeleipiä ja pieniä leivoksia taukoamatta. Hillo oli maankuulua ja kerma niin paksua, että siinä pysyi lusikka pystyssä. Teelaatuja oli kymmeniä, joista harvinaisemmista olisi saanut pullittaa rutkasti enemmän. Shamppanjan sentään jätimme väliin. Pienomusiikki ja tarjoilijoiden ylitsevuotava kohteliaisuus alkoivat välillä saada huvittavia Hyacinth Bucketmaisia piirteitä, mutta kyllä neiti Marplen saattoi vaivattomasti kuvitella viereiseen pöytään istumaan.

Meillä on koulussa tällä viikolla reading week, joka on jotain hiihtoloman ja perioditauon väliltä.
Monet vaihtarit käyttävät ajan matkusteluun, mutta ilmeisesti meidän odotetaan jotain opiskelevankin tällä ajalla. Loppuviikon aion siis omistaa jälleen kirjastolle, sillä viime viikonloppu meni ystävänpäivää eri tavoin juhliessa. Mitä tulee niihin venäjän ulkopolitiikan kirjoihin - edelleen siis lukematta.

Oxford and Outi

Outi Millenium Bridgellä (joka vähän jännitti )

Viikko sitten mainitsemani lumisade yltyi alkuviikosta todelliseksi talvisääksi, joka pysäytti käytännössä koko maan. Mitään vastaavaa en ole kokenut, enkä nähnyt aikaisemmin. Maassa oli noin 2 cm lunta, mutta koko kaupungin julkinen liikenne seisahtui, koulut suljettiin ja työntekijät saivat vapaapäivän. Lontoolaiset villiintyivät rakentelemaan lumiukkoja lähes jokaiseen puistoon ja kadunkulmaukseen. Meitä koko tapahtuma aluksi nauratti, mutta hermojakin koeteltiin varsinkin jännittäessämme pääseekö lukiokaverini Outi saapumaan opiskelukaupungistaan Pariisista vierailulle suunnitellusti. Keskiviikkona junaliikenne kuitenkin alkoi toimimaan ja Outi pääsi huristelemaan junalla kanaalin ali. Sääkriisi pysyi kuitenkin kaikkien huulilla koko viikon, ja todennäköisesti taloudellisten tappioiden selvittäminen vie vielä aikaa.

Säästä huolimatta Outin kanssa viettämämme päivät Lontossa olivat varsin onnistuneita ja rentouttavia. Tutustutin Outia museoihin, kauppoihin ja kahviloihin. Teimme myös mielenkiintoisia uusia löytöjä, esimerkiksi Scandinavian Kitchen -nimisen kahvilan, josta mukaan tarttui muun muassa Fazerin suklaata. Loistavaa! Kävimme myös aivan ihanalla pienellä klubilla kuuntelemassa ruotsalaista naislaulajaa, Frida Hyvöstä. Keikka oli täynnä skanditunnelmaa ja ilta oli kerrassaan mainio.

Perjantaina lähdimme kuitenkin Lontoon harmautta pakoon vieläkin harmaampaan Oxfordiin, jossa Outin kaveri Katri opiskelee. Hieman yli tunnin bussimatkan päässä Lontoosta sijaitseva ja yliopistostaan kuuluisa Oxford oli kuin hyppäys ajassa takaisin päin satoja vuosia. Onnistuimme näkemään turistirysänä tunnetun kaupungin harvinaisen hiljaisena ja lumisena, ja tunnelma vanhojen collegejen käytävillä oli todella epätodellinen. Katri oli loistava opas, ja pääsimme näkemään paikkoja, joihin ei ilman opasta olisi ollut asiaa.

Harry Potter elokuvassa näkyvä ruokasali, jossa osa opiskelijoista edelleen ruokailee.
Ylioppilasaukion Unicafe tuntuu kovin tylsältä tämän jälkeen.


Yliopiston maamerkki Radcliffe Camera

Outin loman viimeistä päivää päätimme juhlistaa pienellä ulkoilulla. Suuntasimme Mahiki nimiseen yökerhoon, joka sijaitsee Mayfairissa. Paikka oli varsin Hawaiji tyyppinen ja drinkit tarjoiltiin kokonaisista hedelmistä kuten kookoksista ja ananaksista. Tytöt tilasivat myös kokonaisen vesimelonin, joka sytyttettiin tuleen (!). Vaikka paikan on raportoitu olevan prinssien suosiossa, en valitattevasti saanut esiteltyä Outille Williamia tai Harrya. Noh- ensi kerralla sitten.

Aloha!

Outin näkeminen oli kerrassaan ihanaa, enkä malta odottaa vastavierailuani Pariisiin myöhemmin keväällä. Toivottavasti myös vappuna saan esitellä lukion tytöille hieman aurinkoisemman Lontoon, sillä sää tällä vierailulla ei todella suosinut. Ensimmäisten esseiden palautuspäivät alkavat uhkaavasti lähestymään, ja lukulistallani on näin alkuun 15 Venäjän ulkopolitiikkaa käsittelevää kirjaa kahdelle seuraavalle viikolle, joten kirjasto taitaa tulla entistäkin tutummaksi. Olette mielessä!

You are not an advanced country if you have separate water taps.

Kutsu otsikon mukaiseen Facebook-ryhmään sai minut pohtimaan tämän ihanan maan kummallisuuksia ja täydellistä jälkeenjääneisyyttä muutamissa käytännön asioissa.

- Vesihanat. Ei riitä, että kylmä ja kuuma vesi tulevat eri hanoista, mutta miksi ne hanat pitää
vielä sijoittaa mahdollisimman kauas toisistaan - lavuaarin eri päihin. Tuloksena on sormien paleltuminen/palaminen joka päivä.
- Ovet. Avautuvat AINA väärään suuntaan. Asiaa helpottaa se, että huolehtivaiset britit ovat kyllä lähes jokaisen oven ohjeistaneet Push/Pull tekstillä, mutta ongelmia ei voi välttää esimerkiksi ahtaissa vessan kopeissa, joista saa peruuuttaa ulos.
- Juomavesi. Kukaan ei edes yritä väittää, että juomavesi täällä maistuisi hyvältä. Itse totuin juomaan sitä saman tien, mutta suuri osa briteistäkin suodattaa juomavedensä erikseen tarkoituksenmukaisella laitteella.
- Vessat. Eivät vedä koskaan. Saippua on aina loppu. Käsienkuivaaja ei toimi. Pätee kaikkialla.
- Säihin varautuminen. Lontoossa sataa joka talvi lunta, ja niin myös tällä hetkellä. Siitä lähtien, kun ensimmäiset lumiennustukset tulivat viime viikolla, on asiaa päivitelty kaduilla ja medioissa ahkeraan. Tämän päivän lumi on tosin laatuaan sellaista, joka sulaa heti maahan tullessaan, mutta silti BBC varoittaa pääuutisenaan "Extreme weather warning over snow".
- Terveelliset elintarvikkeet. Aihe jaksaa ihmetyttää edelleen. Jos haluaa mitään muuta kuin valkoista leipää, tulee kaupassa suunnistaa luomuhyllylle ja esimerkiksi lisätyt siemenet tekevät leivästä yleensä "terveysleipää". Paikalliset rasvattomat jugurtit sisältävät myös suunnilleen yhtä paljon kaloreita kuin suomalaiset kermavanukkaat.
-Tietotekniikka. Kotoista weboodia tulee ikävä, kun metsästää kurssien tietoja kymmeniltä eri ilmoitustauluilta ja materiaaleja mitä hankalimmilta nettisivuilta ja tiedostoista. Kukaan ei myöskään tunnu tietävän esimerkiksi tenttien päivämääriä.

Kaikkiin näihin seikkoihin olen kuitenkin nyt kuukauden aikana tottunut ja todennäköisesti suomalaiseen insinööritaito aiheuttaa kulttuurishokin kotiin palatessa.
Vähitellen olenkin huomannut, että myös Lontoosta on tullut koti. Vaikka joka päivä näkee ja kokee edelleen jotain uutta, ovat myös lempikahvila, kirjakauppa , kävelyreitti, puisto ja ravintola löytäneet jo paikkansa. Pienestä takatalvesta huolimatta aurinko paistaa jo useimpina päivinä.

-Maria-

A Girl from Brighton

Nanna "toisella puolella jokkee"

Kulunut viikonloppu oli varmasti yksi hauskimmista tähänastisista täällä Lontoossa. Sen takasivat ihanat suomalaiset vieraani. Kouluviikosta suhteellisen väsyneenä aloitin viikolopun perjantaina tapaamalla suomalaista kaveriani Thomasta, joka oli Lontoossa tapaamassa entisiä opiskelukavereitaan Bristolista. Oli hauska vaihtaa kuulumiset pitkästä aikaa ja tutustua Thomaksen kaveriin Kristianiin. Koska kiinalainen uusi vuosi lähestyy, valitsimme illanviettoon paikan Chinatownista.

En ole aikaisemmilla Lontoon vierailullani käynyt siellä, mutta kokemus vastasi odotuksiani melko hyvin. Hieman ylihinnoiteltua, mutta hauska kokemus! Pojat tilasivat aitoa ankkaa, jota minäkin pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni! Ensi viikonloppuna Chinatownissa järjestetään uuden vuoden kunniaksi isot juhlallisuudet, johon olemme suunnitelleet vaihtariporukalla suuntaavamme.


Lights of Chinatown


Boys with The Duck

Hauskan perjantain jälkeen odotin kuitenkin lauantaita malttamattomana. Syykin oli selvä- rakas ystäväni Nanna tuli vierailulle opiskelukaupungistaan Brightonista. Lauantai Nannan kanssa sisälsi sushia, pitkiä keskusteluja sekä käynnin Design Museossa. Kuuluisa museo oli kuitenkin yllättävän pieni ja sisälsi tällä hetkellä vain 2 erikoisnäyttelyä. Hussein Chalayan ensimmäinen varsinainen Iso-Britannian näyttely oli kuitenkin ehdottomasti viiden punnan sisääpääsyn arvoinen. Illalla kävimme tutustumassa yhteen Lontoon kuuluisimmista yökerhoista, The Fabriciin, joka osoittautui ainoastaan yllättävän pieneksi teknoluolaksi. Vierailu jäi siis lyhyeen, mutta "tulipahan nähtyä".

Kun sunnuntai vielä jatkui Brick Lanen markkinoilla, josta Nanna löysi ihailemansa suomalaisen suunittelijan kaulakorun parilla punnalla ja vielä itse suunnittelijan tiskin takaa - oli viikonloppu lähes täydellinen. Vaikka olen tutustunut täällä ihaniin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, ei hetkiä ystävien kanssa korvaa mikään. Ja koska Nannalla on jo pidempi kokemus tästä maasta ( ja muuten täydellinen aksentti ), oli hauskaa päästä puimaan brittien erikoisuuksia yhdessä.

Koska Nanna asuu pienemmässä Brightonin kaupungissa, keskustelimme viikonloppuna jonkin verran turvallisuudesta. Kun Lontoossa asuu noin 7 miljoonaa ihmistä, ja SuurLontoon alueella lähes 12 miljoonaa, on selvä, että asia tulee huomioida tarkemmin kuin kotona Suomessa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että varsinkin syrjäisemmillä seuduilla sattuu ampumavälikohtauksia, ryöstöjä ja joukkotappeluita. Kertaakaan en ole kuitenkaan tuntenut oloani täällä turvattomaksi tai edes nähnyt mitään ikävää.

Olen tietysti onnekas, kun asun niin turvallisella alueella, ja meitä on aina iso porukka kulkemassa samaa matkaa kotiin iltaisin. Yksin täällä ei tulisi mieleenkään silti liikkua myöhään. Uskon kuitenkin, että tämä on huomattavasti turvallisempi suurkaupunki kuin useat muut. Britit ovat ottaneet nämä asiat omakseen varsinkin parin vuoden takaisten terrori-iskujen jälkeen. Esimerkiksi eilen koulun juhliin mennessämme kuljimme kaikki metallinpaljastimien läpi, laukkumme tutkittiin ja henkilökorttien aitous tarkastettiin laitteella. Koulun ohjeistus turvallisuuteen liittyen olikin " Pitäkää hauskaa, nauttikaa ja olkaa aina yhdessä". Tämä on mielestäni hyvä pitää mielessä.

Mutta iloisempiin asioihin. Teimme pitkän kävelyn tänään ruotsalaisen Helenan kanssa -ja uskokaa tai älkää- Hyde Parkissa kukkivat jo osa kukista. Kevät on täällä!
-Maria-

Looking for the Blue Door...

Portobello Road

Lontoo ja elokuvat - mikä ihana yhdistelmä. Jokaisella on varmasti oma suosikkinsa Lontooseen sijoittuvista elokuvista. Kaupunki elää ja hengittää elokuviansa ja suurissa teattereissa järjestetään jatkuvasti maailmanluokan ensi-iltoja ja gaaloja. Puhumattakaan pienistä teattereista, jotka näyttävät niitä kaikkein ihanimpia klassikoita ja dokumentteja. Lontoon elokuvista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Notting Hilliä. Elokuva olikin osin innoittamassa viime lauantaista retkeämme Portobello Roadin markkinoille. Alueella sijaitsee paitsi se kuuluisa sininen ovi, myös matkakirjakauppa, jossa Hugh Grant ja Julia Roberts elokuvassa kohtaavat.

Varsinkin lauantaisin alue on täynnä ihmisiä ja kojuista saa kaikkea laadukkaasta antiikista huippumuotiin. Erityisesti vintage tarjonta oli ensiluokkaista. Joihinkin kauppoihin pääsee vain ovikelloa soittamalla, jolloin myyjä kierrättää erikseen liikkeessä kymmeniä vuosia vanhojen iltapukujen keskellä.

Varsinkin tytöt tuntuvat olevan heikkona myös Love Actually (tiedättehän, ne kohtaamiset Heaththrowlla..) elokuvaan, joten jatkoimme teemaamme eilen pitämällä elokuva illan ruotsalaisen Helenan luona jo aika vakioksi muodostuneella vaihtariporukalla. Teimme hyvää ruokaa ja huokailimme romantiikalle. On muuten erikoista katsoa elokuvaa Lontoosta itseasiassa täällä asuen. Vaikka tunnistaa kohtausten kuvauspaikat, ei osaa sisäistää, että tuohan on kymmenen minuutin matkan päässä. Elokuvien lisäksi viikko on ollut tapahtuman täyteinen. Vallan vaihto Amerikassa näkyi täällä luonnollisesti joka puolella. Virkavalaa pääsi seuraamaan koulussa suurelta screeniltä ja asuintalomme jenkit järjestivät pienet illanistujaiset Obaman kunniaksi.

Elokuvien ja Obaman lisäksi olen laittanut ruokaa yhdessä muiden kanssa, tutustunut yhden punnan viinilasillisten hinta-laatu suhteeseen, osallistunut koulun karaokeiltaan, ihmetellyt Erasmus bileitä ja baarien kymmenien metrien jonoja Camdenissa, leikkinyt hieman vähemmän köyhää Harrodsilla, nauttinut sununtaibrunssista Covent Gardenissa, venynyt pilatestunneilla ja koittanut tunnollisesti omaksua brittiaksenttia luennoilla sekä kursseilla. Jokainen päivä Lontoossa on yllätyksiä täynnä.

Lopuksi vielä hieman markkinatunnelmaa Portobello Roadilta:





Cheers, Maria